Irakin väliaikainen hallitus vaati torstaina radikaalia shiiajohtajaa Muqtada al-Sadria ilmoittamaan julkisesti joukkojensa hajottamisesta. Muussa tapauksessa hallitus hylkää kuukausikaupalla tarjoamansa rauhanomaiset keinot ja puhdistaa pyhän Najafin kaupungin ja imaami Alin moskeijan kapinallisista - tappamalla pullikoijat.
Ilman amerikkalaisia siitä ei tietenkään tule mitään, vaikkei merijalkaväki moskeijan ovelle ryntäisikään.
Samaan aikaan pommien keskellä aloittanut Irakin kansalliskokous otti askeleen kohti demokratiaa, kun se valitsi maalle eräänlaisen väliaikaisen parlamentin vaaleihin asti.
Alkaa jo kyllästyttää.
Toisenlaisesta näkökulmasta kertoo Irakin pakolainen Shakwan Sherifi, joka on asunut Suomessa vuodesta 1996. Hän palasi äskettäin kotimaastaan viiden siellä vietetyn kuukauden jälkeen.
Shakwan toteaa olevansa näkemyksineen vain yksi yli 20 miljoonasta. Eikä mies ehtinyt pohtia politiikkaa, koska hänen Bagdadiin perustamansa nettikahvila vaati täyden työpanoksen.
Tietokonekauppa on Bagdadissa nopeassa kasvussa ja nettikahviloita nousee lisää. Niissä käy nuorisoa, liikemiehiä, ulkomaalaisia. Monet käyttävät nettiä yhteydenpitoon ulkomailla oleviin omaisiin.
Vaikka pommeja räjähtelee siellä täällä (keskittyen tietyille alueille), Shakwan sanoo, että kotona oli mukava olla. Pysyvä muutto vaimon ja lasten kanssa ratkeaa sen myötä, miten bisnes vakiintuu.
Hän kuvaa maataan paljonpuhuvasti: "Jos joku haluaa politiikkaa, se voi mennä politiikkaan, jos joku haluaa bisnestä, se voi tehdä bisnestä. Jos joku haluaa kuolla, se voi kuolla."
Perussyy maan epätasapainoon, terroriin ja väkivaltaan on hänen mielestään tänään se, että iso joukko erilaisia ryhmiä haluaa valtaa itselleen. Kuten shiiajohtaja al-Sadr.
Najaf puolestaan on merkittävä pyhiinvaelluskohde, millä seikalla on sekä sotilaallista että taloudellista merkitystä.
"Muqtada luulee, että sillä on hirveästi kannattajia, mutta kansalaiset haluaa elää, ei ne voi sotia loppuelämäänsä", Shakwan sanoo.
Osa miehen joukoista oli alun perin hänen arvostetun isänsä ja uskonnollisen johtajan aktiivisia kannattajia, jotka uskovat aidosti asiaansa, mutta osa on rikollisia ja terroristeja, jotka ovat löytäneet al-Sadrin avulla "laillisen" toimintaväylän.
Shakwan ei usko, että miehen puhuminen ympäri rauhanomaiseen politiikkaan on mahdollista. Jäljelle ei jää monia vaihtoehtoja.
Irakilaisen mielestä väliaikaisella pääministerillä Iyad Allawilla on uskottavuutta. Häntä kuunnellaan ja hänelle halutaan antaa tilaisuus tasapainottaa maata. Sitä paitsi mistä löytyisi joku muu pääministeriksi.
Shakwanin mielestä Allawin hallitus ei ole mikään amerikkalaisten asettama nukkehallitus, vaikka sen aseellinen voima näistä riippuukin.
Hän sanoo tavanneensa aiemmin joitakin nykyisiä ministereitä, ja he ovat asemansa ansainneet. Ulkopuoliset eivät pysty heitä ohjailemaan, mikä ei kuitenkaan välttämättä päde koko kabinettiin.
Myös sisällissodan uhka on jo poistunut, vaikka maasta löytyykin radikaaleja ryhmiä, jotka yrittävät painostaa ja pakottaa tavallisia ihmisiä. Pakottamalla ei päästä mihinkään, Shakwan lausuu vanhan totuuden. "Nyt voit mennä keskelle katua ja kirota pääministerin. Ennen ei voinut katsoa poliisia silmiin", hän juttelee vapautuneesti.