Jo vuosia sitten toimintansa lopettaneella Mustavaaran kaivoksella on viime päivinä räjähdellyt ja koneet jyristävät äänekkäästi. Kaivosko herännyt henkiin ? Ei, vaan nyt sen tarinalle ollaan laittamassa ilmeisen lopullista sinettiä.
Valtavaa tehdaskolossia puretaan, ja sen betoniset jäännökset tullaan levittelemään alueelle kummuiksi, jotka peitellään myöhemmin maamassoilla.
Vaikka purkutyömaa näyttää toivottoman suurelta, urakan ottanut Aimo Lompolojärvi aikoo selvitä siitä kolmen työtoverinsa kanssa kesän loppuun mennessä. Kokemuksia vastaavasta työstä on muun muassa Otanmäen kaivokselta, joten miettimiseen ei aikaa liiemmälti kulu.
Lompolojärven purkuporukka majoittui kaivosalueelle ensimmäisen kerran viime kesänä. Heinä-syyskuun aikana tienoolta katosi joukko pienempiä rakennuksia, kuten kivimurskaamot. Nyt paikalle tultiin taas toukokuun alkupuoliskolla.
Rautaa ja kaapeleita rakenteissa on runsaasti, mutta mikä kohtuudella niistä voidaan irrottaa, toimitetaan kierrätykseen.
Järein rautaläjä, vanadiinitehtaan jättimäinen masuuni, seisoo vielä tukevasti luurankomaiseksi muuttuneessa tehdassalissa. Yli puolen tuhannen tonnin rakennelman paloittelemisen Lompolojärvi jättää suosiolla muille - sen ottavat hoitaakseen alan yrityksen, Kuusankoski Oy:n asiantuntijat.
Tekojärvi kalojenkodiksi
Näillä näkymin maisemasta katoaa koko tehdasrakennus, mutta Rautaruukissa ovea pidetään vielä hieman raollaan sen itäpäässä olevan matalemman korjaamohallin säilyttämiseksi.
”Se saa jäädä jos ostaja löytyy. Muutama kyselijä on ollutkin, mutta kauppoja ei ole syntynyt. Soveltuu paljon tilaa vaativaan toimintaan, mutta taitaa olla monelle liiankin iso”, hallintojohtaja Jorma Illi miettii.
Keskeisin kaivosalue sepeliaavikkoineen on tarkoitus maisemoida lopulliseen asuunsa ensi vuoden kesällä.
Yli kilometrin pituinen ja syvimmiltä kohdiltaan 70 metrinen avolouhos saa jäädä kuitenkin aidan ympäröimänä entiselleen. Myös Mustavaaran itäpuolella oleva prosessivesien synnyttämä järvi jää lainehtimaan, samoin ei kajota sen rannalla olevaan kuunmaisemaa muistuttavaan laajaan pölykenttään.
”Puhdasta altaan vesi on. Kalojakin siihen on istutettu, muun muassa haukia”, Illi kertoo.
Maaperä ei sen sijaan ole ollut kaivosalueella puhdasta. Säiliöistä toiminnan aikana tihkunut öljy saastutti maita tehdasrakennuksen lähistöllä, mutta suurin osa niistä muhii nyt kompostissa kalkkiin ja turpeeseen sekoitettuna. Tänä kesänä saastuneelta alueelta kaivetaan vielä hieman lisää kompostoitavaa.
”Muutaman vuoden päästä öljy katoaa, jolloin komposti siloitellaan kasvien kasvualustaksi tehdasalueelle.”
Alueen jatkokäyttö avoin
Rautaruukki omistaa Mustavaarasta edelleen noin 200 hehtaaria. Yrityksellä ei ole Illin mukaan tällä hetkellä suunnitelmia alueen jatkokäytölle. Se kuitenkin on jokseenkin varmaa, että vanadiinia vaarasta ei enää ei louhita.
”Sitähän on nykyisin tarjolla maailmalla ylenmäärin ja saadaan sitäpaitsi enimmäkseen sivutuotteena muun kaivostoiminnan ohessa halpaan hintaan. Ihmeitä pitää tapahtua, jos kaivos joskus uudelleen käynnistetään”, Illi arvioi.
Rautaruukki itse on kaivostoiminnasta yleensäkin päättänyt jo luopua.
Mustavaara kaatui juuri kannattavuusongelmiin, kun vanadiinin maailmanmarkkinahinta 80-luvun puolivälissä painui pohjalukemiin.
Kiveä ehdittiin kaivaa vaaran uumenista kymmenen vuoden aikana 18 miljoonaa tonnia, josta vanadiinia saatiin 23 600 tonnia.
Rautarikastetta kaivosalueella on vielä melkoinen vuori, vaikka sitä on rahdattu titaaninsa vuoksi Raahen rautatehtaan masuunin suojaksi vuosikaudet. Illin mukaan kuljetus jatkuu vaiheittain vielä ainakin ensi vuoden ajan.
Rikaste ajetaan kumipyörien päällä Taivalkosken kirkolle, josta matka jatkuu junavaunuissa lopulliseen määränpäähänsä.