Talvisin ympärillä häilyy haukottelevia varjoihmisiä, joihin ei pure edes berocca. Tänä "talvena" nuokkujia on tavallista enemmän.
Ongelma ei ole se, etteikö nukuttaisi. Nukuttaa kyllä, varsinkin aamulla, päivällä ja alkuillasta.
Syynä ei ole sekään, etteikö nukahtaisi. Kyllä nukahtaa, joskus vain puolentoista tunnin odottelun jälkeen.
Se väsyttää, ettei uni riitä yli suden hetken. Ei, vaikka tekisi pitkätossut ja makaisi sängyssä vinksin vonksin tyyny jalkopäässä.
Kahden tunnin yöpyörimisen jälkeen suunpieliä vetää vinoon hymyyn, kun unilukemiseksi otetussa lehdessä kerrotaan unen olevan ravitsevimmillaan aamulla neljän ja kuuden välillä. Kappas, kello on jo 6.15! Kohta saa herätä.
Kun noita öitä on takana viikkotolkulla, unettomasta tulee raunio. Pelkkä kahvin loppuminen pistää alahuulen väpättämään ja silmät valumaan.
Jatkuvan aamuyöheräilyn pitäisi olla masennuksen oire, mutta miksi mikään ei masenna jatkuvaa aamuyöheräilyä enempää? Stressistäkin se voi kertoa, mutta ainoa mikä stressaa, on unen puute lieveilmiöineen.
Unettomuus tosin tekee elämästä jännittävän. Heräänkö taas tänä yönä? Osaanko enää käyttäytyä normaalisti... Oho! Unohdin avaimen oveen ja käsilaukun kotiin, mutta mukana on sentään roskapussi.
On toinenkin hyvä puoli, yhteisöllisyys. Unettomien laaja klubi tietää paljon uni- ja nukahtamislääkkeistä. Kun yhden tropin nimi lausutaan, muu ryhmä nyökyttelee tietäväisenä: "Jep, juuri noin se vaikutti minullakin".
Parilla jäsenellä lääkekaappi jo pursuilee sopimattomiksi määriteltyjä nappuloita. Niitä, jotka väsyttävät vuorokauden putkeen. Niin suuresta määrästä moni kiilusilmäinen keskivertonarkkari voi vain unelmoida.
Siellä, missä kaksi tai kolme unetonta kokoontuu, puhutaan hartaudella myös nukahtamisnikseistä.
Pari viikkoa toimiva keino on kuolettavan tylsä kirja. Vuosiluvut ja nimiluettelot muuttuvat kuitenkin jossain vaiheessa tavattoman kiinnostaviksi, samoin kirkkokuoromusiikki. Rentouttava viinilasillinen auttaa aluksi, mutta muuttuu muutamassa viikossa puoleksi pulloksi, jolloin on järkevämpää laittaa korkki päälle. Olut ja rommi eivät auta, tietää toinen.
Kahvin kittaamisen vähentäminen vain aamukupposeen ei vaikuta. Ei myöskään yöllä lypsetyn lehmänmaidon nauttiminen. Tavallista ahkerampi liikkuminen väsyttää vain kropan, ei mieltä.
Tällä hetkellä suuri suosikki, pakollisten villasukkien lisäksi, on kauranjyvillä täytetty tyyny. Kun sen lämmittää mikrossa ja pakkaa höyhensaarten matkatavaroihin peiton alle, paluu todellisuuteen tapahtuu suurella todennäköisyydellä oikeiden ihmisten aikaan.
Ellei valon lisääntymisellä ole sittenkin jotain tekemistä unen kanssa. Tai antihistamiineilla.