Yhdysvallat voi viikon päästä ottaa askeleen, jota moni piti mahdottomana vielä tämän presidentinvaalivuoden alussa: maa voi valita presidentikseen Valkoisen taloon ensimmäistä kertaa mustan miehen.
Mikään tähän asti omaksuttu ennakkokäsitys Yhdysvaltain rotupolitiikasta tai amerikkalaisten asenteista ei enää sellaisenaan pidä paikkaansa, mikäli amerikkalaisäänestäjien enemmistö ensi tiistaina uskoo maan korkeimman viran mustan miehen, Illinoisin osavaltion senaattorin ja demokraattien presidenttiehdokkaan Barack Obaman käsiin.
"Jos Obama valitaan presidentiksi, se on erittäin myönteinen asia. Useat seurakuntamme mustista jäsenistä ovat sanoneet minulle, että he eivät olisi ikinä uskoneet, että he voisivat nähdä Yhdysvaltain ensimmäisen mustan presidentin valinnan omana elinaikanaan", toteaa pääkaupunki Washington DC:n keskustassa sijaitsevan Metropolitan African Methodist Episcopal -kirkon hallintopäällikkö Anthony T. Hawkins.
Kaupungin parhaita paikkoja
Metropolitan AME -kirkko on yksi pääkaupungin parhaista paikoista kysyä, miltä mustista amerikkalaisista tuntuu, jos vain muutaman korttelin päähän Valkoiseen taloon muuttaa ensi tammikuussa perheineen maan ensimmäinen musta presidentti.
Kyseinen kirkko on vanhin yhtäjaksoisesti mustien omistuksessa Washingtonissa pysynyt rakennus. Jo kirkon juuret johtavat syvälle Yhdysvaltain rotusyrjintäjärjestelmään. AME-kirkkokunnan perusti alun perin Philadelphiassa 1787 musta pappi Richard Allen.
Allen loi afrikkalaisen metodistikirkon vastalauseena sille, että metodistit - kuten muutkin Yhdysvaltain uskontokunnat - noudattivat jo varhain maan rotuerottelujärjestelmää ja kielsivät kirkkojensa jäsenyyden mustilta amerikkalaisilta.
Mustien amerikkalaisten kannalta valkoisten ahdasmielisyys oli kuitenkin uskonnollisissa kysymyksissä pitemmän päälle siunaus: juuri erillisistä mustista kirkoista ja seurakunnista kasvoivat ne ensimmäiset amerikkalaiset instituutiot, joissa mustat amerikkalaiset saattoivat ilman valkoisten ylivaltaa tai valvontaa järjestäytyä ja alkaa ajaa asemansa parantamista.
Tie tasa-arvoisuuteen valkoisten maanmiestensä rinnalla on ollut pitkä ja vaikea, ja taival on vielä monilta osin kesken.
Silti kuusikymppinen Hawkins, joka syntyi maahan, jossa mustia sai vielä syrjiä ja sortaa maan korkeimpien lakien siunaamana, näkee Obaman mahdollisessa valinnassa jälleen uuden askeleen oikeaan suuntaan.
"Minusta jo Obaman tähänastinen menestys on uusi todiste siitä, että jos meille mustille kansalaisille annetaan Yhdysvalloissa tasavertainen mahdollisuus onnistua, me menemme ja ylitämme useimpien ihmisten odotukset. Olemme tehneet niin jo urheilussa ja taiteissa ja jopa liike-elämässä, sillä yllättävän moni Fortune 500 -yritysten nykyisistä toimitusjohtajista on mustia, ja nyt näyttää olevan politiikan vuoro", Hawkins muistuttaa.
"Kannattaa kuitenkin huomata, että presidentiksi päästessäänkin Obamalla, kuten hänen edeltäjillään, on sittenkin rajallinen valta. Kaikkea ei voi yksi presidentti muuttaa, olipa hän kuinka hyvä tahansa", Hawkins lisää.
Pitkä ja värikäs
menneisyys
Jos Obama tulee valituksi presidentiksi ensi tiistaina, Metropolitan AME -kirkossa tapahtumaa seurataan näköalapaikalta, sillä kirkko on perinteisesti yksi Washingtonin äänestyspaikoista.
Muutenkin kirkko on näytellyt olemassaolonsa aikana poikkeuksellisen suurta poliittista ja yhteiskunnallista roolia.
Nykyisen kirkkorakennuksen vihkiäisissä oli henkilökohtaisesti läsnä Yhdysvaltain mustan väestön ensimmäinen valtakunnallinen johtaja, orjuudesta itsekin vapauteen paennut ja uransa Yhdysvaltain ensimmäisenä mustana suurlähettiläänä 1800-luvun lopulla päättänyt Frederick Douglass. Douglassin nimeä kantava muistolaatta löytyy edelleen siitä kirkonpenkistä, jota hän tapasi käyttää.
Myös musta runoilija-kirjailija Paul Laurence Dunbar kuului seurakunnan jäseniin.
Ja kun Yhdysvaltain mustien kansalaisoikeusliikkeen kamppailuvaiheen käytännössä vuonna 1955 henkilökohtaisella protestillaan Alabaman osavaltion Montgomeryssä aloittanut Rosa Parks kuoli 2005, Metropolitan AME- kirkko oli yksi niistä kolmesta afrikkalaisamerikkalaisesta pyhätöstä, jossa Parksin arkku oli esillä ja hänelle pidettiin muistojumalanpalvelus.
Clintonin ja Goren
virkaanastujaiskirkko
Presidentti Bill Clintonin ja varapresidentti Al Goren virkaanastujaispäivinä 20. tammikuuta 1993 ja 1997 Metropolitan AME
-kirkosta tuli ensimmäinen musta amerikkalaiskirkko, jossa uusi presidentti ja varapresidentti aloittivat viralliset virkaanastujaisseremoniansa käymällä aamujumalanpalveluksessa.
Washingtonissa koko ikänsä asunut seurakunnan jäsen, 71-vuotias Thelma Dean Jacobs sanookin nähneensä elämänsä aikana omin silmin kaikki Yhdysvaltain presidentit Harry S. Trumanista Bill Clintoniin asti, tosin ei oman kirkkonsa sisällä ennen Clintonia ja kirkossa jo vuonna 1979 vieraillutta Jimmy Carteria.
Mustien amerikkalaisten keskuudessa alusta asti hyvin epäsuosittua presidentinviran nykyistä haltijaa Jacobs ei ole omin silmin nähnyt eikä tunnu asiaa suuremmin surevan.
Sen sijaan hän, kuten moni muukin musta amerikkalainen, sanoo kantavansa huolta Barack Obaman turvallisuudesta.
"Tunnen yhä pelkoa siitä, että joku ääriliikkeen kannattaja yrittää vahingoittaa häntä fyysisesti estääkseen hänen pääsynsä presidentiksi. Tiedän, että samaa huolta kantavat monet muutkin seurakuntamme jäsenet."
Jacobs myöntää olevansa yllättynyt Obaman menestyksestä tämän vuoden vaaleissa.
"Rehellisesti sanoen uskoin, että tässä maassa valittaisiin valkoisten miesten jälkeen presidentiksi ennemmin valkoinen nainen kuin musta mies."
Obama yhdistäisi
ja kannustaisi
Jacobs sanoo kannattavansa Obamaa nyt presidentiksi koko sydämestään.
"Jotkut valittavat, ettei Obamalla ole riittävää kokemusta, mutta pitkä hallintokokemus ei sinänsä takaa hyvää johtajuutta. Presidenteistämme James Buchanan oli yksi kaikkien aikojen kokeneimmista virkaan astuessaan, ja silti häntä pidetään yleisesti yhtenä Yhdysvaltain historian heikoimmista presidenteistä."
"Odotan innolla, mitä uutta Obama toisi afrikkalaisamerikkalaisena presidentinvirkaan. Minusta hänen monirotuinen taustansa ja elämänkokemuksensa paitsi Yhdysvalloissa myös Indonesiassa ja Keniassa ovat kasvattaneet hänen luonnettaan ja helpottavat hänen kanssakäymistään muun maailman kanssa", Thelma Dean Jacobs painottaa.