Musta hevonen kuuluu pelin politiikan sanastoon. Sillä tarkoitetaan ennalta arvaamattoman henkilön valintaa korkeaan tehtävään. Jopa tasavallan presidentiksi pääsi musta hevonen, sillä presidentin valitsijamiesvaalien aikaan kansa ei tosiasiassa tiennyt, ketä se äänesti presidentiksi, kun se antoi äänensä jollekin valitsijamiehelle.
Presidentiksi saatettiin valita periaatteessa kuka tahansa, vaikka kansan suuren enemmistön vierastama henkilö, jos hänen valintansa sopi puoluepukareiden pelikuvioihin. Mutta ei enää. Nyt presidentin valinta on kansan kädessä.
Kansalaisissa mustan hevosen mahdollisuus herättää vastenmielisyyttä, tympeän tunteen politiikkaa kohtaan. Tuntuu kuin vaaleissa ilmaistulla tahdolla ei olisi mitään merkitystä. Se herättää mielikuvan, että herrat tekevät kuitenkin mitä lystäävät. Tämä on omiaan vähentämään kiinnostusta politiikkaan.
Asioiden julkisuus ja avoimuus tuntuvat nyt niin itsestäänselvältä, että jo pelkkä mustasta hevosesta puhuminen on kuin eri maailmasta. Silti musta hevonen on yhä olemassa. Moneen julkiseen virkaan voidaan valita henkilö miltei kuin vedettäisiin kortti hihasta.
Julkinen hallinto nojaa demokratiaan, kansanvaltaan. Sen peruspilareihin kuuluu julkisuus ja avoimuus. Ilman niitä demokratia ontuu. Avoimuuden vaatimus koskee koko järjestelmää, myös valittaessa korkeita virkamiehiä, joilla demokratiassakin on valtaa paljon.
Sekä valtion että kuntien hallintoa on kehitetty siihen suuntaan, että asioista kerrotaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mietitään, miten demokratiaa voidaan laajentaa, syventää ja saada ihmiset kiinnostumaan itseään koskevista asioista. Päätöksentekoon annetaan mahdollisuus vaikuttaa eri tavalla kuin ennen.
Kunnissa korostetaan valtuuston asemaa. Näin halutaan nostaa vaaleilla valitun elimen profiilia ja sen suoraa yhteyttä ihmisiin. Valtuuston kokoukset ovat avoimia kaikelle kansalle.
Muiden kunnallisten elinten, kuten kunnanhallituksen ja lautakuntien, päätöksistä tiedotetaan kuntalaisille. Suunta on selvä: asioita ei haluta salailla. Eri asia on, mikä vaikutus tällä on ja ovatko ihmiset yhtään sen kiinnostuneempia kunnallisista asioista kuin ennen.
Tähän kehityskuvaan sopii huonosti se näytelmä, mikä 11 000 asukkaan Nivalassa on kehkeytymässä kaupunginjohtajan valinnan ympärille. Vaikka toinen hakukierros toi ehdokkaita kosolti valittavaksi saakka, ilmassa leijuu vahvana mustan hevosen mahdollisuus. Ainakin kaupungin virkasääntö mahdollistaa tämän.
Hakemuksen jättäneiden lisäksi on ehdokkaita, jotka ovat antaneet suostumuksensa valintaan, mutta eivät halua nimeään julkisuuteen. Koska kysymys on tärkeimmästä kunnallisesta virasta, jonka haltijalla on valtaa, jopa poliittista valtaa, kaupunkilaisilla täytyy olla oikeus tietää, ketkä virkaan ovat tosiasiassa tyrkyllä.
Ajan henkeä kuvaavassa pormestarikeskustelussa lähtökohta on antaa vallalle kasvot. Mustalla hevosella niitä ei ole. Toinen vallitseva suunta on hakea johtamisoppia yrityselämästä senkin kustannuksella, että demokratiasta viis veisataan.
Jos julkisuuteen annetaan vain virallisten hakijoiden nimet, mutta valinta osuu johonkin muuhun, jättää se kitkerän maun. Kaikkien ehdokkaiden on oltava lähtökohdiltaan samalla viivalla, myös julkisuuden suhteen. Senkin uhalla, että jostakin haku on kiusallista.
Tässä yleinen etu menee yksityisen edelle.