Suosittu lastenkirjailija Sinikka Nopola kertoo Helsingin Sanomain joulukuun Kuukausiliitteessä osattomuuden ja sivullisuuden tunteista, kuvitellusta riittämättömyydestä. Hän löysi kirjoittajanäänensä vasta kun rohkeni yksinkertaistaa eikä yrittänyt olla fiksu.
Kääntöpuoli on kuvitella toiset hienommiksi ja fiksuiksi. Niin tapahtuu viidennessä Risto Räppääjässä, jossa vastapäiseen taloon ilmestyy valkoisiin pukeutunut, hyväkäytöksinen poika, jonka sukunimen Rauha-täti kuulee aateliseksi. Kullervo Vonninen on Rauhalle "von".
Siitä alkavat Riston alemmuuden ja huonommuuden tunnot.
Nopolan sisarusten uutuudessa toimelias nuoriso kohtaa ikääntyvän väestön ongelmat. Kullervon vaari on yksinäinen eikä ole vielä tottunut elämään ilman mummia. Toisaalta hän ei myöskään halua vanhainkotiin. Apuaan tarjoavat tietysti Risto, Kullervo ja kumppanit.
Hyppy yhden sukupolven yli on yleistymässä. YYA-sopimukset solmitaan lastenkirjallisuuden perhepiireissä usein isovanhempien ja lastenlasten välillä. Sari Peltoniemen Kukka Kaalinen -kirjoissa äiti ja isä ovat löytöretkeilijöitä, Risto Räppääjän isä on kuollut ja äiti tutkijana Ruotsissa.
Sinikan sisar Tiina sooloilee kuvakirjalla Siiri ja kolme Ottoa. Kuvittajana hänellä on Mervi Lindman, jonka jälki ei ole aivan yhtä persoonallista kuin Nopoloiden erään yhteistyökumppanin Markus Majaluoman. Mutta huumoria Lindmanillakin on otteissaan.
Kirjan päähenkilöllä Siirillä on koiraongelma: hänellä ei ole koiraa. Itseasiassa Siiri haluaisi perheeseen toisen lapsen, mutta äidin vatsa ei pulleudesta huolimatta ole lupaavan pullea.
Aikuinen lukija tajuaa oitis, miksi äiti kahden aukeaman kuluttua tuosta havainnosta voimistelee täyttä päätä. Koiraongelma ratkeaa kirjassa hyvin otollisesti.