Eskarifilmiproductions ylpeänä esittää: tiistaina ensiaamussa elokuva Musta lipun merirosvot, kymmenkunta minuuttia reipasta menoa ja jännitystä.
"Parasta ovat taistelut", mainostavat mukana olevat pojat. Tytöt puhuvat vangitsemiskohtauksen puolesta, myös merirosvoveneen seilausotoksessa on vauhtia. "Siisti juttu", tietää eräs.
Kun Haukansulan päiväkodin eskari-ikäiset saivat syksyllä päättää mitä vähän erikoisempaa haluaisivat tehdä, heitettiin ajatus jostain reissusta tai hampurilaisella piipahtamisesta. Myös näytelmä sai kannatusta. Lastentarhanopettaja Ossi Leinonen makusteli ideaa ja ehdotti elokuvan tekoa.
"Esittelin lapsille ne rooliasut, jotka meillä jo on. Ankat ja keijukaiset jäivät yli ja siitä juonen kehittely lähti liikkeelle."
Syntyi kuuden kohtauksen Mustan lipun merirosvot -lyhytelokuva, joka on täysin lasten käsialaa.
Pelastajina
urheat polliisit
Tarinan pääosassa ovat kuningatar ja hänen lemmikkilintunsa, jotka hurja merirosvojoukko vangitsee lunnasrahojen toivossa. Pelastukseksi paikalle ilmaantuu oululaisittain urhea polliisijoukko ja huipentumana nähdään suuri taistelukohtaus. Lopuksi kuningatar alamaisineen iloitsee vapautumisesta.
"Mitään tiettyä satua en taustalta tunnista", sanoo videokameraa käyttänyt Ossi Leinonen ja muistaa, että lapset olisivat halunneet mukaan myös kohtaukset, jossa hypätään laskuvarjolla lentokoneesta ja ammutaan tykeillä.
Joku myös ehdotti kuvaamista oikeassa veneessä, mutta lopulta keinuvana laivana toimi päiväkodin oma kiikku.
Kymmenen kuvauspäivää
Yhdeksän eskarilaista, Mira ja Lauri Pernu, Ronnie Vuorisalo, Iida-Maria Kajava, Sara Kangas-Korhonen, Samuli Karinkanta, Sara Kyrönlampi, Sara Rantala ja Joona Väänänen sekä kaksi 5-vuotiasta avustajaa, Antti Väänänen ja Julius Vuorisalo, ahersivat esityksen kimpussa kuukauden päivät.
Materiaalia varsinaisten kymmenen kuvauspäivän aikana saatiin vajaat puoli tuntia, josta Leinonen leikkasi valmiiksi elokuvaksi noin 12 minuuttia.
"Yksi kohtaus saatettiin ottaa pariin, kolmeen kertaan. Sen enempää lapset eivät oikeastaan olisi jaksaneet", sanoo Leinonen.
Vuorosanat opeteltiin juuri ennen kuvausta ja lapset puhuvat näin omalla kielellään, ei ulkoa opetellusti.
Lapsilta itseltään kysyttäessä oikeastaan kaikki oli touhussa kivaa, muun muassa se, että sai pitää rooliasuja ja näytellä itse. Kaiken kaikkiaan lapset ovat jälkeen niin tyytyväisiä, että toinenkin elokuva ollaan valmiit tekemään.
"Innostus säilyi koko projektin ajan. Lapset oppivat ryhmätyötä ja sen, mikä on näytelmän ja elokuvan ero. He myös ottivat homman tosissaan, eivätkä pelleilleet", kehuu Ossi Leinonen.
Ainoita mutkia matkaan toi välillä oikkuillut sää, ja eräs tähti toikin sen esille: välillä paleli, mutta pelkästään käsistä.