Kotiteollisuus esiintyy Oulun Teatrialla tänään torstaina 14.12.
Mikä saa suomalaisen miehen tekemään juuri heviä - onko kansallinen itsemurhatunnelma niin itsestäänselvää, ettei siitä voi poiketa? Raskaspoljentoinen rock alalajeineen on Suomessa poikkeuksellisen suosittua. Hevin vääntämisellä tuntuu olevan yhteys muun muassa suomalaiseen mentaliteettiin, maan sijaintiin ja ilmasto-oloihin.
Eli synkkää on.
"Synkkyys on suomalainen piirre. Kun sen purkaa tekstiin, siitä tulee tuollaista. Sama kuuluu suomalaisessa iskelmässä, jossa plarataan elämän valttikortteja", Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen, 36, toteaa.
Satoja suomalaisiskelmiä sanoittanut Vexi Salmi allekirjoittaa Hynysen näkemykset täysin.
"Iskelmän ja hevin erottaa toisistaan vain toteutustapa", sanoo Salmi.
Salmi on tehnyt musiikkia "kaikille", Irwinistä Trio Niskalaukaukseen.
Iskelmältä kuulostaa
Monen raskaasti jyräävän bändin laulut kuulostavat iskelmältä, jos studiotuunaus särökitaroineen otetaan pois. Jopa Kotiteollisuuden uuden albumin Iankaikkisuuden nimikappaleen voisi soittaa mies ja kitara -pohjalta olutteltassa Oulun Rotuaarilla.
"Näin on. Me ollaan suomalaisen itkuruikutusiskelmäperinteen toisenlainen ilmentymä", Hynynen hörähtää rinnastukselle.
Vexi Salmi uskoo, että mollivoittoisuus on suomalaisella geeneissä.
"Se on arojen vaikutusta, joka kulkeutui tänne kansainvaellusten myötä. Se kuuluu lauluissa väistämättä. Suomalainen ei kuitenkaan koe sitä surullisena ominaisuutena. Se vain on ja pysyy meissä", Salmi pohtii.
Esimerkiksi suositun Kotiteollisuuden soinnista on tunnistettavissa äidinmaidossa imettyjä iskelmällisiä piirteitä.
Näin ollen yleisö tiedostamattaan nostaa yhtyeen samaan seuraan kuin aiemmat kansansuosikit Reino HelismaastaTapio Rautavaaraan.
"Olen täysin samoilla linjoilla. Hevipiirit on puritaanisia, joten on jännää, miten ne ei tajua kuuntelevansa iskelmäpohjaista musiikkia", Hynynen naurahtaa.
Koskaan et muuttua saa
Heviä pidetään iskelmän lailla konservatiivisena musiikinlajina. Kotiteollisuudellakin on rajansa, jota se ei voi ylittää.
"Tein laulun, jonka teksti on Tuomari Nurmion ja Jaakko Tepon väliltä. Se on hyvä biisi mutta todella erilainen juttu meille eikä sitä uskaltanut laittaa levylle", Hynynen tunnustaa.
Entä jos hevipuritaaneille menee sanomaan Iankaikkisen kertosäkeen sointukulun olevan saman kuin Yön Rakkaus on lumivalkoinen -kappaleessa.
"Nehän suuttuu", Hynynen sanoo.
Salmi näkee tyylitietoisuuden ikään liittyvänä ominaisuutena.
"Ehdottomuus kuuluu nuoruuteen. Sen parantaa aika: 10-15 vuoden päästä nämä karjut vetävät karaokessa sujuvasti iskelmiä", Salmi huomauttaa.
Perisuomalaisuus peilaa myös teksteistä, joissa tavoitellaan paikoin kalevalaista poljentoa. Esikuvaa ei tarvitse hakea kaukaa.
"Värttinän viimeisin levy on rankempi kuin mikään muu. Pelottaa, kun lyylit manaa uroon suohon", Hynynen sanoo.