Siihen jää koukkuun heti. Se on mustaa kuin paholainen, kuumaa kuin helvetti, puhdasta kuin enkeli, suloista kuin rakkaus.
Se piristää, minulle sanottiin. Oli vuosi 1987 ja kaveria miellyttääkseni otin vastaan koko tarjotun annoksen. Ensimmäisen kerran koin sen, minkä arabit löysivät jo yli tuhat vuotta sitten. Kehon valtasi miellyttävä lämpö, väsymys kaikkosi ja tajunta kirkastui.
Tuosta hetkestä lähtien olen juonut kahvia joka ikinen päivä.
En ole yksin, sillä useimmat lukevat tätäkin juttua kahvimuki kädessä.
Kofeiini vauhdittaa arkea ja juhlaa. Lauantaiaamuisin suomalaiset täyttävät kuppinsa neljä, jopa viisi miljoonaa kertaa. Kahvia jauhetaan Suomessa liki 10 kiloa henkeä kohti vuodessa, mikä tarkoittaa lähes viittä kuppia valmista kahvia kansalaista kohti päivässä.
Aamuisin ihmiset ovat äreitä ja väsyneitä — kunnes saavat ensimmäisen kupillisen. Kärsitään päänsärystä, sydämentykytyksistä, ylenmääräisestä virtsan erityksestä ja huimauksesta.
Kahvin juonti on kuitenkin laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Parempien vieraiden kanssa kahvi juodaan ohutreunaisista kupeista, työpaikoilla musta liemi on todiste tehokkaasta, porvarillisesta elämäntavasta. Viime aikoina kahvi on saanut erityistä hohtoa, kun sitä on alettu litkiä trendikahviloissa pitkistä laseista tai ämpärinkokoisista vadeista.
Se on päihteiden vastakohta, epäeroottinen, kirkkaiden ajatusten ja älyn juoma. Ja lähes poikkeuksetta sen juonti on epäeettistä.
Kahvissa on kitkerä sivumaku. Se ei johdu terveyshaitoista vaan siitä, että pirullisen liemen alkuperä ei tahdo kestää päivänvaloa. Kaikissa kahvintuottajamaissa käytetään lapsityövoimaa.
Raakakahvia tuodaan Suomeen eniten Etelä- ja Väli-Amerikan maista, joissa Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen mukaan monen viljelijän on pakko panna lapset töihin. Kahvia kerätään ylipitkiä päiviä ja huonolla palkalla.
Nopeimmat poimijat keräävät tunnissa 5 000 papua eli vaivaisen kahvipaketillisen tunnissa. Pavuista tienaa vaihtelevasti, pörssin sanelemassa tahdissa. Viisi suurta paahtimoa — Kraft, Nestlé, Procter & Gamble, Sara Lee ja Tschibo — ostavat valtaosan maailmalla tuotetusta kahvista ja myös määräävät kahvipavusta maksettavan hinnan. Viime vuonna kahvin maailmanmarkkinahinta putosi ja viljelijä sai kahvista 60 senttiä paunalta.
Vain Reilun kaupan norsumerkki takaa, että kahvi on aikuisen poimimaa ja että siitä on maksettu poimijalle kohtuullinen korvaus. Viime vuonna Reilun kaupan järjestelmä maksoi kahvista viljelijälle tutun vakiohinnan, maailmanmarkkinahintaan verrattuna kaksinkertaisen eli dollarin ja 26 senttiä paunalta.
Reilun kaupan kattojärjestö FLO valvoo myös säännöllisesti, että lapsityövoimaa ei käytetä sopimusviljelijöiden tiloilla. Reilun kahvin kokonaismyynti on meillä mitättömän pieni, 0,03 prosenttia kaikesta kahvista. Kun aamukahvikupit pannaan riviin, reilua kahvia on vain 13 000 kupissa viidestä miljoonasta.