Jokaisen lento-onnettomuuden jälkeen tutkijat etsivät käsiinsä niin sanotut mustat laatikot. Niitä on koneessa kaksi, ja oikeasti ne ovat kirkkaan oransseja. Tietokonelaukun kokoiset laatikot sijaitsevat koneessa peräsimen kohdalla. Siellä on tilastojen mukaan turvallisin paikka ilmalennolla.
Mustia laatikoita on käytetty 1950-luvulta saakka. Kun alunperin kyseessä oli yksinkertainen teräsnauha, niin nykytallentimissa on huippuunsa viritetty tietokonemuisti. Laitteet säilövät neljä tuntia puhetta niin pilottien kesken kuin ohjaamon ja lentoemäntienkin välillä sekä käydystä radioliikenteestä. Tämän lisäksi tallenteet paljastavat koneen nopeuden, lentokorkeuden ja lentosuunnan ohessa tuhansia teknisiä yksityiskohtia viimeisimpien 20 tunnin ajalta.
Vain yhtä ei toistaiseksi ole saatu aikaan. Mustat laatikot eivät osaa kellua. Niiden kun on oltava niin lujarakenteisia, että selviytyvät mahdottomista rasitteista, tuhansien asteiden kuumuudesta sekä hirveästä iskusta maahan.
Mustissa laatikoissa on pikku lähettimet, jotka antavat heikkotehoisia radiosignaaleja 30 päivän ajan. Laatikoita on silti pystytty löytämään mitä ihmeellisimmistä paikoista, kuten vedenalaisista syvänteistä, jotka tavoittaa vain sukellusrobotilla.
Mustien laatikoiden niin sanottua dfdr-dataa (digital flight data records) käytetään aivan normaalisti sujuneiden lentojenkin jälkeen. Esimerkiksi Finnair monitoroi pienen osan tiedoista kevyempään muistiin, jonka avulla seurataan säännöllisesti lentojen laatua: "Että miehet lentävät niin kuin pitää lentää", kuvailee Airbus-ryhmän päällikkö Pekka Peräkylä.