Mustaa ja valkoista. Nämä kaksi väriä määräävät kilometrin etäisyydellä Haukiputaan kirkonkylästä kulttuurikeskuksen asemaa tavoittelevan Teatterikuopan sisuksia.
Aula on valkea, neutraali pohja kuvataidenäyttelyille. Musta on puolestaan teatterisali. Se sai valkoiseen aikaan joulukuussa jo puolensataa lisäpaikkaa, luotsarina talon tekniikkavastaava Kari Räty, joka on omilta töiltään virkavapaalla Oulun kaupunginteatterista ensi syksyyn saakka.
Musta on niin ikään ison salin "pikkusisko". Harjoitus- ja näyttämön takatilaksi enimmältään omitun ensimmäiset esiintyjät saapuvat Unkarista. Kämmenenkorkuisia puunukkeja tulevana perjantaina käyttää Mikropodium-ryhmä.
Kyllä voisikin handshaketa
Mutta eilen lauantai-iltana ja edellisehtoona 300-paikkaisen päänäyttämön katsomo soi kyllä istujalle hengitys- ja käännähtelytilaa ensimmäisen kansainvälisen tuotannon kokemisessa, vaikka kahden norjalais- ja kahden suomalaistanssijan Handshake oli maailman kantaesitys.
Kului viisitoista pientä minuuttia. Niiden jälkeen Kiiminkijoen opiston taidekoulun kymmenen vuoden ikäpinnassa taivaltava tyttönelikko löysi ihan tuttua materiaalia: "Mitä itsekin on tanssittu."
Niin että Maria Littowin teoksella olisi muitakin halukkaita toteuttajia. Koreografi itse ei syty ainakaan hetimiten ajatukselle, vaikka norjalaiskollegat, tanssijoina Handshakessa mukana olevat Helle Lewang Moum ja Trine Saltermark kaavailevat kotimaassaan seuraavaksi kouluprojektia, mistä voisi jäädä todisteeksi tanssittavaa lapsille/nuorille.
Kuoppaa Anni Ikonen, Jonna Koskela, Essi Leskinen ja Jenni Pihlaja eivät ole kovasti kuluttaneet. Opistolaisten tanssiharjoitustilat kun ovat toisaalla: "Täällä kuvattiin kyllä meidän Samurait jääliläisten kanssa Arktisia Askeleita varten." Se jää kuitenkin vielä arvoitukseksi, tapaako Samurait lastentanssikatselmuksesta Oulussa huhtikuun alussa. Videokarsinta tapahtumaan on tehty juuri viikonvaihteen alla.
Väliaikatarjoilua ja ovelaa syöttöä
Kun nykyinen joensuulainen elävän kuvan tuottaja Tapani Launonen viimeeksi kävi musta-valko -tilassa: "Asioitiin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -leffan tiimoilta Säästökuopan tyhjennys-loppuunmyynnissä." Ja näinpä paljastuu Teatterikuopan nimen tausta.
Jos osaa kurkistaa ulkona katolle, niin eiköhän alkuperäkuoppa edelleen loista. Tai sitten loisto on kuvitelmaa. Hyvä nimi kumminkin, totesi lappilais-kempeleläiseltä ulottuvuudelta Rimpparemmin taiteellinen johtaja Petri Kauppinen.
Vuoden 2004 kevätkauden avaus toi Teatterikuoppaan myös ensi kertaa puffetin. Myyjät ovat ainakin toistaiseksi Kellosta Patarouvan väkeä. Kulttuurituottaja/tiedottaja Aune Hinkula vinkkaa kädellä kirkonkylän keskustaan päin ja sanoo, että entisen vietnamilaisravintolan tilalle pitäisi löytää sopiva yrittäjä.
Hengenravintoon sen sijaan tarttuu satajäsenisen, ensi vuonna 20-vuotistaivaltaan juhlivan Haukiputaan Taideyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja ja osoittaa seinille, josta alun toisenkymmennen yhdistysläisen työt ovat saaneet näyttelysijan. Kävijät ja opistolaiset harrastaessaan tulevat siis pakosti katsoneeksi kuvataidettakin.
Allakka näyttää ja ohjelma säätää
Aulan seinällä olevat Syysunia, Kesän muisto ja Viilenee paljastavat sairaanhoitaja Pirjo Sohlon harrastajakuvataiteilijaksi.
"Allakkaan on merkattu kaikki Teatterikuopan tapahtumat. Koko syksynä en kaupungissa (Oulu) niillä töin käynnytkään." Itämaista tanssia itsekin harrastaneena hän tietää siten jo tulevan Kuubankin rytmeihin liittyvän Maailman naisia -näytöksen yhtä lailla kuin Nurkkanäyttämön uutuuden, Reko Lundánin Aina joku eksyy ensi-illan.
Tilojen avaruutta ja väljyyttä kehuu oululainen Heikki Vauhkonen. Ja näyttämö on toimiva JoJon - Oulun Tanssin Keskuksen hallituksessa istuvan kittiläläislähtöisen Tarja Hettulan mielestä. Aulan katto ei sen sijaan kestä katsomista: "Tehdashallimaista. Onneksi on näyttely." Näyttelyistä seuraava onkin jo "ovella"; tanssivalokuvia.
Mutta, tulisiko noin vain haukiputaalaiskuoppaan, sitä empii Raahen ja Helsingin kautta Ouluun asettautunut Ilkka Mankinen: "Ohjelmasta se on kiinni."
Näkyvää porukkaa Holman poppoo
Edellämainitun harrastajapohjaisen taideyhdistyksen puheenjohtaja on Eeva Holma. Hänet tapaa ainakin Oulun ja Haukiputaan välillä useammasta kulttuuririennosta. Ihan tuosta noin vain hän ei ollut paikalla kuopassa tammikuisena iltana 2004: "Tyttö esiintyy."
Kiiminkijoen opistossa opettavat tanssin ammattilaiset Henna Holma ja Marjukka Kärnä toivat uusintaesityksiin valkoisissaan JoJon tuotantoon kuuluvan, syksyllä Oulussa NuKussa kantaesitetyn Reetta Hyvärisen koreografioiman Perinnön.
Perintöäkin katsomossa nähtiin myös kuvataiteen ammattilainen Kari Holma, jonka akvarelli-noitarummut roikkuvat taideyhdistys-näyttelyn "kummina". Aluekiertonäyttelynä kulkevat perämerelliset tunnelmansa hän tuo syksymmällä kuoppaan.