Ihanko totta?
Yhdysvaltain lääkärilehti Jama julkaisi vuonna 2000 ällistyttävän tutkimuksen: tummakarvaiset kissat aiheuttavat enemmän allergiaa kuin vaaleat kissat.
Kysymyksessä ei ollut mätäkuun juttu, vaan tieteellinen tutkimus, johon osallistui 300 allergista nuhaa potevaa ihmistä. Heistä 145:llä oli musta tai tummakarvainen kissa, 96:lla vaalea kissa ja lopuilla 80:llä ei ollut kissaa lainkaan.
Tutkimus osoitti, että tumman kissan omistajilla oli jopa nelinkertainen riski saada keskivaikeita tai vaikeita allergiaoireita verrattuna vaaleiden kissojen omistajiin tai niihin, joilla ei ollut kissaa.
Tutkimus herätti voimakkaan vastalauseiden myrskyn. Tutkimusta johtanut tohtori Clifford W. Bassett New Yorkin Astma- ja allergiaklinikasta joutui perääntymään ja myönsi, ettei tutkimuksessa saatu aukotonta näyttöä kissan värin yhteydestä allergiaoireisiin.
Asia jäi ilmeisesti kismittämään Bassettia, sillä The New York Times tiesi kertoa hiljattain, että hän on ryhmänsä kanssa käynnistämässä laajemman tutkimuksen selvittääkseen, pitävätkö aiemmin julkaistun tutkimuksen tulokset sittenkin paikkansa.
Uusia tuloksia odotellessa on hyvä kerrata vanhempaa tutkimustietoa, jossa näyttö on kiistaton: poikakissat aiheuttavat enemmän allergiaa kuin tyttökissat. Tämä on osoitettu todeksi useissa laajoissa tutkimuksissa.
Kissan pääallergeeni on Fel d 1, jota on hilseessä, syljessä ja eritteissä. Uroskissoilla tätä allergeenia on enemmän kukin naaraskissoilla.
Duodecimin Terveyskirjaston mukaan yli 10 prosenttia lapsista potee allergista nuhaa, jota kutsutaan myös heinänuhaksi. Tauti puhkeaa yleensä leikki- tai kouluiässä. Noin kolmasosa sairastuneista paranee iän myötä itsestään, mutta 20-30 prosentille kehittyy nuhan lisäksi astma.
Kissa tai koira saattaa suojata lasta allergialta. Professori Matti Hannuksela kertoo Terveyskirjastossa, että astmaa ja allergiaoireita on kehittynyt vähemmän lapsille, joiden kotona on ollut lemmikki lapsen ollessa alle yksivuotias.
Tämä on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa. Vaikutus on vain korostunut, kun lemmikki on saanut vapaasti majailla lapsen makuuhuoneessa.
Kissan ja koiran allergialta suojaavaa mekanismia ei Hannukselan mukaan tunneta. Arvellaan, että selitys ei löydy kissan tai koiran hilseestä vaan bakteereista ja muista mikrobeista, joita lemmikit kylvävät ympäristöönsä. Ne voivat suojata lasta allergian kehittymiseltä.
Mutta toimivat ne allergeenit toiseenkin suuntaan. Myös lemmikki voi tulla allergiseksi isännälleen. Jos Musti tai Mirri alkaa pärskiä, syynä voi olla ihmisen hilse ja muut ihmisperäiset allergeenit. Koska lemmikin omistajaa ei voi lahjoittaa uuteen perheeseen, eläinlääkäri voi määrätä lemmikille allergialääkettä.
