Oululainen Ville Holm lähti keskiviikkoaamuna kotoaan Kaijonharjusta kouluun niin kuin muinakin aamuina. Mutta siihenpä vertailu tavallisiin aamuihin loppuukin.
"Olin vain parinsadan metrin päässä koulusta, kun yhdessä kurvissa mopo lähti alta. Tiesin kyllä jo kotoa lähtiessä, että tie on liukas ja ajelin hiljakseen, mutta en tietä ihan niin liukkaaksi ajatellut. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti", 15-vuotias Ville kuvaa aamun tapahtumia.
Kahtakymmentä vaille kymmenen Ville soitti äidilleen Anne Holmille ja kertoi, että oli kaatunut mopolla eikä pääse paikalta omin avuin. Vasempaan jalkaan sattui ja kädessä oli ruhjeita.
"Äiti haki minut ja menimme yhdessä isän työpaikalle kaupunginteatterille. Siitä lähdin sitten isän kanssa tänne Oysiin. Äiti lähti linja-autolla töihin", Ville kertoo odotellessaan pääsyä lääkärille. Pekka Holm kertaa päivystyspoliklinikan odotusaulassa rauhallisesti poikansa kanssa aamun tapahtumia. Kello on noin puoli yksitoista ja Oysissa pötköttelee paareilla tai istuskelee odotusaulassa monia muita liukkaan kelin yllättäneitä.
Vähän ennen yhtätoista päivystävä lääkäri Tarja Anttila huutaa Villen huoneeseensa. Tapahtuma kerrataan ja lääkäri tutkii.
"Kerrotko tarkemmin mihin kohtaan jalassa sattuu. Tuntuuko tämä?", lääkäri Anttila kyselee Villeltä. Kaikki sattuu. Lääkärin mielestä on parasta tutkia jalka röntgenissä. Kipuihin Ville saa mutusteltavaksi särkylääkettä.
Pekka ja Ville Holm keskustelevat röntgeniin pääsyä odotellessaan mopoiluvarusteista. "Sinulla on tosi hyvät suojavarusteet, aivan kuten moottoripyöräilijöillä, mutta ei ne vaan tahdo tulla puetuksi päälle", isä puhelee pojalleen. Ville myöntää, että näin on. Varusteita kypärää lukuunottamatta ei tule pidettyä. On hyvä olla jälkiviisas.
Röntgenissä hoitaja Aila Törmänen asettelee Villen jalkaa kuvausasentoon. Ville irvistelee kivusta ja asentoa vaihdetaan. "Tämmöinen aamu tänään. Kiirettä on piisannut", Törmänen puhelee.
Iltapäivällä Ville saa kuulla röntgenkuvien tulokset. Murtumia ei onneksi ole. Ville saa tuekseen kepit, joilla hän köpöttelee kunhan jalka kestää varata.
Ville pääsi onnettomuudestaan loppujen lopuksi vähällä. Päivystävä lääkäri Tarja Anttila sanoo, että pienestäkin kaatumisesta voi seurata elämänmittainen vaiva. "Esimerkiksi huulen ompelusta voi tulla ikävä arpi. Tänä aamuna tällaisia ompelemisia on ollut useita", itsekin töihin liukkaalla pyöräillyt Anttila kertoo.
Ja sitten seuraava potilas.