Kansan luottamus poliitikkojen asiantuntemukseen energia-asioissa ei ole ollut vahva.
Häslääminen energiaverouudistuksen kanssa vain syventää epäluottamusta.
Hallituksen energiaverouudistuksen piti johdattaa Suomi päästöttömään aikaan. Hallituksen verolinjaus lähtee siitä, että energiaverot porrastetaan päästöjen mukaan.
Vihreäksi markkinoidusta verouudistuksesta on kuitenkin kuoriutumassa hiilenmusta möhkäle. Uudistuksella tavoiteltiin kasvihuonepäästöjen vähennystä. Näyttää käyvän päinvastoin. Maakaasun käytön arvioidaan vähenevän roimasti, ja se merkitsee puolestaan hiilen ja turpeen polton kasvua.
Kun vihreän veroratkaisun moka paljastui, ministeri toisen jälkeen on ollut valmis availemaan pakettia ainakin osittain uudelleen arvioitavaksi.
Koko häslinki antaa varsin omituisen kuvan hallituksen toimista ja on omiaan lisäämään kansalaisten jo ennestään tuntemaa epäluuloa ja -luottamusta poliitikkojen kykyyn tehdä päätöksiä energia-asioissa.
Hallitus pohjasi vihreän verouudistuksensa VTT:n laskelmiin. VTT:ssä raportin laati teknologiajohtaja Satu Helynen, joka kuuluu kansainvälisen turveyhdistyksen hallitukseen.
Kaasuyhtiö Gasumin konsulttiyhtiö Pöyryltä tilaama selitys paljasti hallituksen uudistusesityksen ristiriitaisuudet.
Siinä ei ole mitään uutta, että asiantuntijoiden tutkimuksia käytetään aika villisti energiapolitiikan teossa. Osapuolet teettävät erilaisia selvityksiä, joiden lähtökohdat ovat eri tavalla rajatut, ja näin saatetaan päästä toisistaan poikkeaviin loppupäätelmiin.
Kenellekään ei tule yllätyksenä, että keskusta suosii turvetta. Jonkinasteisena yllätyksenä sen sijaan voidaan pitää valtiovarainministeriön veroehdotusta, joka lähtee siitä, että maakaasun vero viisinkertaistetaan samaan aikaan kun kivihiilen verotus jää suhteellisen matalalle tasolle eikä turvetta veroteta ollenkaan.
Huomio kiinnittyy juuri turpeen kohteluun, sillä sen päästöt ovat kivihiilen luokkaa.
Tässä viidakossa tavallisen kansalaisen on vaikea arvioida, mikä on totta ja mikä vain politiikkaa. Yhtä kaikki energialla tehdään politiikkaa. Siihen jos mihin liittyy vahva tunnelataus yhdistettyä monenlaiseen tietoon ja olettamukseen.
Suomalaiset ovat perinteisesti luottaneet energia-asioissa asiantuntijoihin. Taustalla lienee usko siihen, että on olemassa jokin totuus, yksi asiantuntijatieto kustakin asiasta. Energiaverouudistuksen ympärillä käytävä keskustelu osoittaa, ettei tällaista asiantuntijatietoa ole olemassa.
Energia-asiat mielletään vaikeiksi. Niitähän ne ovat. Erityisen ongelmallista on selvittää, mikä kaikki vaikuttaa mihinkin.
Tämän vuoksi ihmiset olisivat valmiit antamaan päätöksenteon energia-asioissa asiantuntijoille. Ainakaan poliitikkoihin ei luoteta. Tämä ilmenee dosentti Ilkka Ruostetsaaren hiljattain valmistuneessa Suomen energiavaltaa käsittelevässä tutkimuksessa.
Vaikka politiikkoihin ei luoteta eikä asiantuntijoillakaan ole yhtä viisasten kiveä, kansalaiset eivät tutkimuksen mukaan ole kuitenkaan kiinnostuneita osallistumaan itse energiapolitiikkaan.