Lasse Pöysti kiistää topakasti ajatuksen, että hän olisi satusetä. "En katso olevani lastentaiteilija. Mutta sen jälkeen, kun olin lukenut satuja televisiossa, minua alettiin yhtä mittaa pyytää lukemaan iltasatu jossakin kauppakeskuksen avajaisissa. En lue satuja! Se, että teen nyt niin täällä Kuhmon Kamarimusiikissa, on poikkeus", hän lataa ja nousee muutaman sentin tuolista.
"Voin kyllä kertoa satuja, mutta silloin ne on osattava ulkoa ja kerrottava ikään kuin oman elämän osana. En yhtään tykkää satujen lukemisesta."
Sen siitä saa, kun aloittaa julkisen uransa Suomisen Ollina, esiintyy Markus-sedän lastentunneilla ja suostuu myöhemmin myös TV2:n Pikku Kakkoseen.
"Heti kun olin tullut talvisodan jälkeen Helsinkiin, rupesin tarjoutumaan filmiyhtiöihin. Jouduin Suomisen Olliksi ja sitä kautta kai myös Markus-sedän ohjelmiin. Lastentunneilla luin runoja, mitä milloinkin", Pöysti taustoittaa.
"En silti ole koskaan ollut Suomisen Olli, vaan jouduin antamaan oman persoonani filmeihin. Olli ei ole mikään osa minua. Olen jotakin ihan muuta."
Esimerkkejä tästä muusta ei tarvinne suomalaisille erikseen luetella. Vielä 82-vuotiaanakin Pöysti nähdään kahdessa Helsingin kaupunginteatterin näytelmässä, jotka ovat huippusuosion saanut Kvartetti sekä Bengt Ahlforsin kirjoittama monologi Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä.
Vaarin silmälasit
kertoi elämästä
Markus-sedän lastentunnit eivät tunnu enää juuri miltään. Yksi juttu on sentään jäänyt Pöystille lähtemättömästi mieleen ja se jaksaa yhä hymyilyttää.
Markus-setä pyysi lapsia esittämään etukäteen ikään kuin tarkistuksen vuoksi ne tekstit, jotka he aikoivat radio-ohjelmassa esittää.
Muuan tyttö ilmoitti lukevansa Kalle Väänäsen runon Vaarin silmälasit. Sitä ei tarvinnut tarkastaa, olihan kirjoittaja niin hyvämaineinen ja tunnettu.
"Runossa vaarin hevonen ei suostunut syömään olkia. Niinpä vaari otti kaksi vihreää pulloa ja löi niistä pohjat irti. Pohjista hän teki hevoselle silmälasit, jotka päässä se söi mielellään olkia. Lopussa seurasi opetus: sellaista on elämä, mutta kohta se paremmaksi muuttuu, kun sitä putelin läpi katsoo. Tämä tämä tarina meni suorana koko Suomen kansalle."
Kuhmon Kamarimusiikissa Pöysti on totuttu liittämään muun muassa Babar-norsun tarinaan ja Eläinten karnevaaleihin. Jälkimmäiseen hän on kirjoittanut itse myös tekstin.
Ei ole sattumaa, että karjalaispoika niin mielellään yhdistää musiikin ja tarinat. Hänen veren perinnössään musiikki on mukana "yhtä selvästi kuin karjalanpiirakka".
"Kyllä meillä jo kotona Sortavalassa harrastettiin musiikkia. Se oli luonnollinen elementti, samoin kuin koko Sortavalan kaupungissa. Isä soitti pikkuisen pianoa ja oli innokas kuoroihminen. Minäkin rupesin käymään ´pianotädeillä´. Joka sunnuntai kuuntelimme radiosta ortodoksisen messun."
"Kävin täällä Kuhmon Kamarimusiikissa aikaisemmin joka kesä, en edes muista kuinka monta kertaa. Nyt on ollut muutama vuosi väliä."
Uusia tarinoita
Faurén Dollysta
Gabriel Fauré (1845-1924) sävelsi vuosien 1894-1897 aikana nelikätisen pianosarjan Dolly syntymäpäivälahjoiksi rakastajattarensa tällä lempinimellä kutsutulle Hélène-tytölle.
Noin 15 minuuttia kestävän sarjan kuudesta osasta ensimmäinen, Kehtolaulu, valmistui Hélènen yksivuotissyntymäpäiväksi, loput viisi osaa seuraavina syntymäpäivinä ja perheen muiden merkkipäivien kunniaksi.
Faurén musiikki vaihtoi radikaalisti maisemaa, kun Kuhmon Tuupalan yläkoulun oppilaat kirjoittivat Dolly-sarjan innoittamina pieniä tarinoita muun muassa luonnosta, keijukaisista, perhosista, karhuista, hiiristä ja sirkuksen saapumisesta kaupunkiin.
Dolly kuullaan tänään sunnuntaina Kuhmo-talon Pajakka-salissa kahdessa konsertissa. Lasse Pöysti lukee musiikkinumeroiden välissä kuhmolaisnuorten tarinoita. Pianistit ovat Junio Kimanen ja Emil Holmström.
Dolly-konsertit tänään sunnuntaina 19.7. Kuhmo-talon Pajakka-salissa kello 13 ja klo 15.