Nuori nainen kuuntelee tyytyväisenä musiikkia asunnossaan Seinäjoella. Elämä on tasaantunut. Viimeisen vuoden aikana hän on kuullut hyvin vähän muille kuulumattomia ääniä.
Meni vuosi ennen kuin Anni Tervonen uskalsi 15-vuotiaana puhua äänistä kenellekään.
Itsensä vahingoittamiseen kehottava puhe alkoi koulukiusaamisen seurauksena. Sen voittamiseen tarvittiin sairaalahoitoa. Lukion käynnistä ei tullut mitään.
Erityisen tärkeänä toipumiselleen hän pitää vertaistukea, jota Suomen Moniääniset -yhdistys järjestää useilla paikkakunnilla.
Harhaääni näkyy kuuloaivokuorella heikkona aktivoitumisena samaan tapaan kuin puheen kuvittelu. Oikean äänen kuulemiseen liittyy voimakkaampi aktivoituminen, kertoo psykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori, aivotutkija Tuukka Raij Aalto-yliopistosta.
– Kyse näyttää olevan siitä, että harhaääneen liittyvää kokemusta ei tunnisteta omien aivojen tuottamaksi ”kuvitteluksi”. Se joko syntyy tavallisesta kuvittelusta poikkeavalla mekanismilla tai sitten mekanismit, jotka liittyvät omien mielikuvien tunnistamiseen omiksi mielikuviksi, pettävät.
Äänien kuulemiseen liittyy monenlaisia aivolöydöksiä.
Aivojen harmaassa aineessa ja valkean aineen radoissa esiintyy usein pieniä muutoksia, ja äänien kuulemisen aikana aktivoituvat useat aivoalueet. Aktivoituminen muistuttaa osaltaan puheen kuvitteluun liittyvää aivotoimintaa, mutta myös eroja on havaittu.
Löydösten merkitystä ei vielä täysin ymmärretä, eikä aivotutkimus kykene selittämään tyhjentävästi, miten ja miksi äänet syntyvät.
Ääniä esiintyy usein unen rajamailla
Harhaääniä kuulevien henkilöiden aivojen rakennetta ja toimintaa on tutkittu muun muassa magneettikuvauksella.
Terveillä ihmisillä ääniä voi esiintyä varsinkin unen ja valveen rajamailla. On kuulevinaan nimensä sanottavan hälyäänten joukossa. Kyse on pikemmin aistihairahduksesta tai väärintulkinnasta kuin ääniharhasta.
Psykoosisairauksissa ääniharhat ovat tyypillisesti toisten ihmisten puhetta, joka liittyy itseen jollakin merkityksellisellä tavalla. Näitä ääniä voi kuulua hyvinkin paljon pitkin päivää.
– Varsinaisissa harhoissa kuulija ei itse tiedä, että kyse on harhoista, vaan hän pitää niitä todellisena. Ajan myötä harhaäänet voi kuitenkin oppia tunnistamaan harhoiksi, Raij sanoo.
Pelkkä äänien kuuleminen ei ole sairaus, mutta äänien kuulemiseen voi liittyä psykoosijaksoja, kuten jatkuvaa tunne-elämän latistumista ja tiedonkäsittelytoimintojen vaikeutumista.
– Jos kuulee puhetta, jota muut eivät kuule, on hyvä keskustella asiasta lääkärin kanssa. Hoitamattomat psykoosit voivat haitata vaikeasti elämää.
Harhaäänet voivat kertoa omasta mielestä samaan tapaan kuin unet ja olla siten kiinnostavia ja hyödyllisiä. Kaikki äänet eivät liity hoidon tarpeeseen. Kyse on lääketiedettä laajemmasta ilmiöstä.
Psykiatrisia ja neurologisiakin aivosairauksia sairastavilla harhaäänet ovat huomattavasti tavallisempia kuin muilla ihmisillä.
Psykiatrian professori Juha Veijola Oulun yliopistosta sanoo, että ihminen voi kuulla ääniä, joita todellisuudessa ei ole. Se ei ole harvinaista.
Harhaäänenä voi kuulla kännykän soiton, jonka ajattelee kuulleensa väärin. Se on lievin muoto.
Vakavampaa on ajatella, että joku kiusaa.
Äänten kuuluminen ei sinänsä ole sairaus. Paljon vaikuttaa ihmisen kokonaistilanne ja miten hän ääniin suhtautuu.
Pahimmillaan skitsofreniaa sairastava voi kuulla kahden ihmisen keskustelua ja uhkaavia ääniä.
Moni kuulee edesmenneen puolison äänen
Harhaääniä kuulee jopa 220 000 suomalaista, mutta vain 0,5–1,5 prosenttia heistä on saanut skitsofreniadiagnoosin, sanoo valtiotieteen tohtori Susanne Ådahl Humanistisesta ammattikorkeakoulusta.
Hän syvähaastatteli ääniä kuulevien Suomen Moniääniset -yhdistyksen 18 jäsentä Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa, joka oli osa Mieli ja toinen -tutkimushanketta.
Kuullut äänet vaihtelivat suuresti.
Osa niistä oli erittäin negatiivisia ja ahdistavia ja ne jatkuivat aamusta iltaan. Osa taas ystävällisiä ja ajoittaisia. Joskus niitä oli vaikea kuvailla
Pisimmillään ulkopuoliseksi koettu ihmisen ääni oli puhunut 40 vuotta.
Ådahlin mielestä äänten kuulemista pitäisi normalisoida. Kyse ei ole aina sairaudesta. On paljon terveitä äänten kuulijoita, jotka pystyvät elämään suhteellisen normaalia elämää äänten kanssa.
Ennen nykyaikaisen lääketieteen tuloa yliluonnollisia kokemuksia ei hävetty tai paheksuttu.
Asenne muuttui psykiatrian kehittyessä. Äänten kuulemista alettiin pitää mielisairautena.
Ilmiö on ollut olemassa kautta aikojen kaikissa kulttuureissa.
Kulttuuri vaikuttaa suuresti siihen, kuinka ilmiö koetaan ja ymmärretään. Paikalliset mielenteoriat ja mielen kehittämisen tavat vaikuttavat siihen, millaisia ääniä ihminen raportoi kokevansa ja kuinka usein hän niitä kokee.
Tutkimuksen mukaan lähes 80 prosenttia puolisonsa menettäneistä kertoo kuulleensa tämän äänen.
Myös kauan eristyksissä olleet, kuten yksinpurjehtijat ja vuorikiipeilijät, ovat kertoneet äänistä.