Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta esittää yliopiston hallitukselle aloitettavaksi yhteistoimintaneuvotteluja kohdennettuna musiikkikasvatuksen, musiikin, soiton ja laulun opetusta toteuttavaan henkilöstöön, yhteensä 14 henkilöön. Henkilöstön vähennystarve on yksikössä yhteensä arviolta enintään kuusi henkilöä (Kaleva 31.1.).
Jatkossa siis tulevien musiikinopettajien, luokanopettajien ja varhaiskasvatuksen opettajien soitto- ja laulutaidot tulisi turvata noin 43 prosenttia pienemmällä henkilöstömäärällä.
Luokanopettajien ja varhaiskasvattajien soitto-opinnot ovat jo valmiiksi hälyttävän suppeat. Koulutetaanko Oulussa jatkossa myös musiikinopettajia, jotka eivät osaa soittaa, laulaa tai hallitse musiikkikasvatusta? Vai ollaanko musiikkikasvatuksen koulutusta taas ajamassa alas?
Esitetyt opetushenkilöstön vähennykset eivät voi olla näkymättä heikennyksinä opettajankoulutuksen vaatimustasossa. Musiikinopettajakoulutuksen on annettava opiskelijalle aineenhallintaa, pedagogisia taitoja ja oman alan tieteellinen peruskoulutus. Kentällä toimivina opettajina tunnemme työn moninaiset haasteet kasvattajina, erilaisten oppijoiden kohtaajina ja teknologian hallitsijoina.
Perusaineenhallintaa, kuten soittoa ja laulua, ei voi jättää täydennyskoulutuksen tai harrastuneisuuden varaan. Rehtorin on jatkossakin oltava varma, että pätevä musiikinopettaja osaa säestää lauluja ilman etukäteisharjoittelua ja hän harrastuneisuudestaan riippumatta hallitsee sekä bändin ohjaamisen että klassisen kuorokappaleen harjoituttamisen.
Kasvatustieteiden tiedekunta on perustellut ehdotettuja yt-neuvotteluja koulutusohjelmien vähäisillä tutkintomäärillä ja suhteellisella kalleudella. Musiikkikasvatuksen koulutus on ollut koko talven ilman professoria ja henkilöstöpula on ankara (Oulun ylioppilaslehti/Kaleva 1.2.). Opiskelijat ovat viestineet ongelmista valmistua, koska graduihin ei ole ohjausta tarjolla.
Koulutuksen kalleus vertaamalla keskiarvoon on hyvin ongelmallista. Tuskin hammaslääkärinkään kädentaitojen opettaminen on halpaa. Musiikinopettajat on silti koulutettava, sillä peruskoulussa ja lukiossa musiikki on edelleen kaikille opetettava yhteinen aine. Viimeisimmässä perusopetuksen tuntijaossa musiikin vuosiviikkotuntimäärä jopa kasvoi.
Pohjois-Suomella on ikävä historia epäpätevistä musiikinopettajista, koska pitkään aineenopettajakoulutusta annettiin vain Helsingissä. Parannusta asiaan saatiin 1980-luvun lopulla, jolloin Sibelius-Akatemia järjesti Oulussa musiikinopettajien poikkeuskoulutusta. Oulun yliopisto aloitti musiikkikasvatuksen koulutuksen vuonna 1993 ja sen myötä on viimein saatu ensimmäinen pätevien musiikinopettajien sukupolvi myös moniin Pohjois-Suomen maalaiskuntiin Koillismaata ja Pohjois-Lappia myöten. Ennen ja nytkin Etelä-Suomessa kasvanut ja siellä koulutuksensa saanut musiikinopettaja on pohjoisessa harvinaisuus.
Luokanopettajakollega kertoo joskus tarinaa siitä, miten säestäminen ei ole hänelle mikään ongelma: “Kunhan muistaa aloittaa Enkeli taivaan harjoittelun elokuussa ja Suvivirren tammikuussa.” Emmehän halua palata näihin aikoihin?
Mervi Paalanen, Timo Kovanen, Heikki Mustakallio, Sebastian Jeker, Ilkka Eskelinen
Oulun seudun musiikinopettajat OSMO ry:n hallitus
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.