Vaikka termi synestesia on tunnettu lääketieteessä jo 1700-luvulta lähtien, on se kuitenkin yhä outo useimmille. Kyseessä on neurologinen aistien sekoittuminen. Synesteetikko saattaa esimerkiksi nähdä kuulemiaan säveliä visuaalisina kuvioina ja väreinä. Joidenkin mielessä maku voi saada muodon, tai haju värin.
Synestesia ei ole tahdonalainen ilmiö. Se on harvinainen ja ehkä siksi suurin osa ihmisistä pitääkin ilmiötä humpuukina, uskoo Taideteollisen korkeakoulun lehtori ja taidemaalari Harald Arnkil.
"Synestesiaa luullaan yliaistilliseksi. Kuvittele, että saat tällin päähän ja näet sen vuoksi tähtiä. Tätä voidaan verrata synesteettiseen kokemukseen, aistimus on aito. Synesteetikot tosin sanovat, että kyseessä on kokonaisvaltainen tunne. Synestesia siis tuntuu, ei näy."
Synestesian syntymistä aivoissa ei vielä tarkkaan tunneta. Neurobiologian ja fysiologisten tutkimusten edistyminen on helpottanut tutkimusta. Muun muassa magneettikuvaus paljastaa, mitä reaktioita aistiärsykkeet aiheuttavat.
Arnkil pohti värejä sekä synestesiaa Värin ulottuvuudet -seminaarissa Hailuodossa viime viikonloppuna. Tapahtuma on osa Uuden Musiikin Lokakuun ohjelmaa.
Värikuuleminen yleisin muoto
Synestesiaa esiintyy yleisimmin lapsuudessa, naisilla, vasenkätisillä ihmisillä sekä eri taiteenalojen edustajien keskuudessa. Kyseessä on periytyvä ilmiö, esimerkiksi venäläissyntyisen kirjailijan Vladimir Nabokovin suvussa oli paljon synesteetikkoja.
Yksi yleisimmistä synestesiamuodoista on color-hearing eli värikuuleminen. Siinä henkilö yhdistää tietyn sävelen tiettyyn värisävyyn sävelkorkeuden mukaan.
Osa synesteetikoista kokee usein toistuvat aistikokemukset häiritseviksi. Jotkut eivät välttämättä edes tiedosta synestesiaansa.
Arnkil huomauttaa, etteivät aistikokemukset ole yksinkertaisia. Hän on kohdannut opetustyössä värisokeita, jotka eivät ole tietoisia poikkeavasta värimaailmastaan.
"Synestesia ei ole millään tavalla sairaus, mutta jotkut synesteetikot kieltävät kuitenkin taipumuksensa."
Metaforinen kokemus tavallista
Monet näkevät musiikkia kuunnellessaan mielikuvia maisemista. Tämä ei ole kuitenkaan synesteettinen vaan metaforinen kokemus. Myös Arnkil on hyödyntänyt musiikkia kuvataiteessaan. Hänen mukaansa taiteilijat käyttävät verbaalisuutta ja lauseita ajatusrakenteiden kiteyttämiseen.
"Maalaan lähinnä abstraktia taidetta. Minulle ei riitä pelkkä värien ja muotojen palikkaleikki, vaan mietin todella, mitä maalaus esittää. Musiikki on minulle tärkeä taidemuoto ja muutamien maalausten äärellä olenkin turvautunut siihen, kun sanallistamiskeinot ovat loppuneet."
Taiteilijat hyödyntävät mielikuvitusta ja pyrkivät välillä käyttämään eri aisteja synestesian tapaisesti teoksia työstäessään. Kuulo-, maku- ja hajuaistimukset voivat viedä eteenpäin.
Harald Arnkil muistaa erityisesti, miten yhden taulun kohdalla oli luomisvaikeuksia. Hän yritti löytää mielikuvaansa vastaavan äänen maalaustyön avuksi.
"Huomasin, että pianon matalin sävel kuvaa pyrkimystäni. Myöhemmin, taulun jo valmistuttua törmäsin Olivier Messiaenin sävellykseen, joka kuvasi täydellisesti ja vielä paremminkin sitä, mihin olin maalauksessani pyrkinyt. Se oli hätkähdyttävä kokemus."