"Sinullakin on veli, joka tekee leffoja", avasi ohjaaja Mika Kaurismäki rennon ja tuttavallisen jutusteluhetken vieraaksi kutsumansa espanjalaisohjaajan Fernando Trueban kanssa.
Ohjaajat kohtasivat Nordisk Panorama -elokuvafestivaalin erikoisohjelman osiossa, joka kantaa nimeä My Dinner with...
Tapaaminen oli järjestetty sunnuntai-iltapäivänä Nukun isossa salissa Oulussa.
Muutakin yhteistä miehiltä löytyy: kumpikin on tehnyt sekä fiktio- että dokumenttielokuvia, molemmat rakastavat latinomusiikkia, diggailevat Brasiliaa henkilökohtaisista syistä ja ihailevat klassikko-ohjaajista Ernst Lubitschia, Billy Wilderia ja Robert Bressonia.
Calle 54 on kunnian-osoitus latinojazzille
Trueban kansainvälinen läpimurto tapahtui elokuvalla Belle epoque - Muutosten aika 1992.
Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin voittanut elokuva ajoittuu 30-luvun Espanjaan ja kertoo sotilaskarkuri Fernandosta, jota tavoittelee peräti neljä kaunista sisarusta. Heistä nuorinta näytteli 18-vuotias Penélope Cruz.
Lisäksi Truebalta esitettiin Oulussa elokuva Calle 54, jonka ohjaaja kertoo tehneensä silkasta omasta syvästä mielihyvästä.
Elokuvaansa varten Trueba etsi käsiinsä latinojazzin pioneereja ympäri Yhdysvaltoja, Latinalaista Amerikkaa ja Espanjaa ja kuvasi heidän soittoaan studiossa. Elokuva on ohjaajan mukaan kunnianosoitus syyttä syrjään jääneille huippumuusikoille.
"Jazzin historia on kirjoitettu niin angloamerikkalaiseksi. Calle 54 on minulle musikaali. Sen juonen muodostavat valitut kappaleet ja päänäyttelijöitä ovat muusikot. Yritin elokuvassani solmia musiikin ja elokuvan avioliiton."
Elokuvassa on myös näyte flamencon ja jazzin yhdistelmästä.
Ry Cooder soitti ja Kaurismäki vastasi
Trueban musiikkidokumenttia on verrattu Wim Wendersin Buena Vista Social Clubiin, joka toi päivänvaloon kuubalaisen musiikin veteraanit.
"Muusikot olivat viimeisellä yhteisellä kiertueellaan. Siksi Ry Cooder pyysi Wim Wendersiä tekemään elokuvan. Se on siis tehty enemmän Ry Cooderin aloitteesta, toisin kuin sinun ja minun elokuvani, jotka ovat syntyneet omasta musiikillisesta intohimosta", huomautti Trueba Kaurismäelle.
Tällä hän viittasi Kaurismäen elokuvaan Brasileirinho. Dokumentti kertoo samban ja bossa novan "esi-isästä", 1920-luvulle asti suositusta urbaanista brasilialaisesta choro-musiikista.
Mika Kaurismäki kertoi asuneensa Wim Wendersin luona, kun Ry Cooder soitti ja kysyi Wimiä.
"Jos et löydä häntä, minä voin ohjata elokuvasi", Mika Kaurismäki väitti vastanneensa.
Taiteilijat ajetaan plagioimaan itseään
Elokuvantekijöitä yritetään painaa yhteen fakkiin ihan niin kuin muitakin taiteilijoita. Heidän odotetaan löytävän oman kädenjälkensä ja pysyvän siinä.
"Taiteilijat plagioivat siis itseään, koska markkinat niin vaativat", Kaurismäki totesi.
"Teoriani on, että vaikka yrität kuinka tehdä jotain aivan uutta, lopulta siitä kuitenkin näkyy sinun kädenjälkesi", filosofoi Trueba.
Espanjalaisohjaaja osoittautui mainioksi tarinankertojaksi. Hän muisteli, kuinka eräs hänen veijarimainen ja pikkurikollinen ystävänsä sai nuoren Trueban soittamaan silloiselle lempiohjaajalleen Robert Bressonille.
"Sen jälkeen olen ollut viemässä Bressonin autoa korjaamolle ja nostamassa pankista rahaa Wim Wendersin kanssa", ynnäsi Fernando Trueba."
"Minullakin on vastaavia outoja tilanteita. Olen ajellut ympäri Los Angelesia Francis Ford Coppolan pienellä sähkökäyttöisellä autolla. Sillä reissulla sain hänet houkuteltua vieraaksi Sodankylän elokuvafestivaalille", paljasti Mika Kaurismäki.
Hanki jo poika
normaali ammatti!
"Äitini alkoi itkeä, kun kuuli, että minusta tulee elokuvaohjaaja eikä arkkitehtiä", Kaurismäki totesi.
"No ainakin sinulla on ollut elämässäsi draamaa", kuittasi Trueba. "Kun minä kerroin isälleni ja kahdeksalle veljelleni, että rupean ohjaamaan elokuvia, he vain jatkoivat syömistä."
Trueban ensimmäinen pitkä elokuva Opera prima valmistui 1980 - samana vuonna kuin Pedro Almodóvarin esikoispitkä Pepi, Luci, Bom y otras chicas del montón.
Trueban leffa on suksee.
"Silloin isäni sanoi: No, nyt olet tehnyt elokuvasi, hanki jo normaali ammatti. Mitä hän olisikaan sanonut, jos leffa olisi ollut floppi?"
Kaurismäki korosti Trueban mahdollisuutta itsenäiseen työskentelyyn oman tuotantoyhtiön ansiosta.
"Suomessa systeemi on muuttunut 20 vuodessa hyvin amerikkalaiseksi. Nykyään tuottajat valitsevat elokuvien aiheet eikä ohjaajalla aina ole final cut- eli viimeisen leikkauksen oikeutta."
Kaurismäki sanoi, ettei ole kuvannut Suomessa 16 vuoteen. Ehkäpä hän jälleen palaa katselemaan syntymämaataan elokuvadokumentaristin silmin.