Kolme kuukautta muuttui huomaamatta useaksi vuodeksi. Kontrabasisti Jani Pensola aikoi nimittäin viettää Lontoossa vain lyhyen vaihto-oppilaskauden, mutta mieli muuttui, kun kuninkaallisen musiikkiakatemian jousisoitinosaston johtaja ehdotti graduntekoa akatemiassa.
"Kai syynä Lontooseen jäämiseen oli vanha vitsi: mahtavat sääolosuhteet ja edulliset elinkustannukset. Onneksi sain stipendin ja kun suomalaiset kulttuurirahastotkin sekä opinahjoni Sibelius-Akatemia suhtautuivat myötämielisesti, oli päätös helpompi tehdä."
Lontooseen jääminen näyttelee todennäköisesti suurta roolia siinä, että Pensola valittiin hiljattain ensimmäisenä suomalaisena Lontoon sinfoniaorkesteriin.
Ihan yksinkertaista arvostettuun orkesteriin pääseminen ei kuitenkaan ollut. Kontrabasisti pääsi koesoiton kautta koeajalle, johon on sisältynyt ylikapellimestari Valeri Gergievin johtama Prokofjev-maailmankiertue. Paikka orkesterista varmistui toukokuun lopussa.
Pensolan koeaika kesti miltei vuoden.
"Vuosi on kuulemma englantilaisen mittakaavan mukaan keskipitkä tai jopa lyhyt, jotkut koesoitot voivat kestää jopa pari vuotta. Ehdolla olevia soittajia tiputetaan pikku hiljaa pois matkasta. Aika on henkisesti raskasta varsinkin loppuvaiheessa, kun muita vastustajia ei enää ole. Silloin kamppailee lähinnä hermojensa kanssa. Pitää yrittää suojella itseään vainoharhaisuudelta."
Sinfoniaa, elokuva, pelejä
Pensola muistaa tarkasti, kuinka Lontoon sinfoniaorkesterin puhemies kysyi häneltä ennen kiertueen viimeistä etappia perienglantilaisen kohteliaasti: "olisitko mahdollisesti kiinnostunut paikasta sinfoniaorkesterissamme".
"Päätin sanoa ´kyllä´. En muista Pariisin Salle Pleyelissä järjestetystä konsertista juurikaan mitään, energiat vapautuivat ja olo oli helpottunut. Orkesterisoitto sujuu tästä lähtien varmasti paremmin, sillä voin olla normaalisti ja rentona. Työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi neuroaktiivisessa tilassa", Pensola naurahtaa.
Jäsenyyden myötä Pensola voi vaikuttaa työmääräänsä entistä enemmän.
"Pitää muistaa, että orkesteri on lauteilla vain muutaman tunnin päivässä. Työhön liittyvää sosiaalista toimintaa ei voi vähätellä, olemmehan kiertueella yli 100 päivää vuodessa. Multikansallisessa orkesterissamme on rento asenne, ihmiset eivät ota itseään liian tosissaan."
Lontoon sinfoniaorkesterin repertuaari on monipuolinen; konserttien lisäksi työnkuvaan kuuluu esimerkiksi elokuvamusiikin äänittämistä. Pensolan soittoa on kuultu muun muassa Harry Potter -elokuvissa. Kontrabasisti on myös äänittänyt pelimusiikkia japanilaisfirmoille.
"Moni sanoo pitävänsä elokuvamusiikista. Tekisi mieli kehottaa heitä menemään sinfoniakonserttiin, sillä monet elokuvissa kuullut sävelmät ovat kuin köyhän miehen Straussia ja Mahleria. Samaa löytää periaatteessa sinfoniakirjallisuudesta."
Soitinvalinta jazzkärpäseltä
Kontrabasso oli Pensolan lapsuudessa harvinainen instrumentti muusikonalulle. Nykyisin tilanne on onneksi toinen, huokaisee Pensola.
"Kontrabassosta rakennetaan niin sanottuja murtolukuversioita, esimerkiksi 1/4 tai 1/8 -kontrabassoja. Ne ovat tavallista bassoa pienempiä. On sääli, jos lapset laitetaan soittamaan vain pianoa, viulua tai selloa. Saattaa kestää aikansa, että soittajan lahjat tulevat esille. Soittimen löytäminen voi kestää aikansa. Itse kiinnostuin kontrabassosta noin 12-13-vuotiaana jazz-kärpäsen puraisun myötä."
Pensolan mielestä on pidemmän päälle epäterveellistä, jos kaikki musiikillinen tekeminen tapahtuu kahdeksan kontrabasistin kesken sinfoniaorkesterissa.
"Toivon, että minulla olisi jatkossa yhä enemmän ois aikaa tehdä siskoni Minnan (Pensola) sanojen mukaan ´musiikillisia syrjähyppyjä´. Olen aina pyrkinyt olemaan niin laaja-alainen kuin pystyn, siten pysyy virkeänä. Pahinta on kaikenlainen musiikin luokitteleminen. Jos sitä pystyttäisiin välttämään, niin ehkä tulevaisuudessa sinfoniakonsertteihinkin saataisiin uutta yleisöä."
