Raahe Euroopan unioniin liittymisen jälkeen Suomessa on yhä enemmän alettu kiinnittää huomiota kulttuuriperinnön merkitykseen.
Kulttuuriperinnön vahvistunut asema näkyy varsinkin alueellisessa kehityksessä, kaupungit ja maakunnat satsaavat kulttuuriin ja näkevät, että sillä on merkitystä alueen ihmisten viihtyvyydelle ja oman paikan identiteetille, toteaa Suomen museoliiton pääsihteeri Anja-Tuulikki Huovinen.
Kuntien satsaaminen kulttuuriin on merkittävä asia kroonisessa rahapulassa oleville museoille. Museoiden talous on jatkuvasti sangen heikossa kunnossa, sillä lama-aikana ensimmäisenä leikataan museoiden budjetista ja toisaalta noususuhdanteisiin museot eivät ehdi mukaan, selittää Huovinen.
"Museoiden budjetista on helppo ottaa, sillä se ei satuta ketään eikä vie lapsilta päivähoitoa. Toisaalta museoiden budjetit ovat niin pieniä, että leikkaamisen merkitys jää lähinnä psykologiseksi. Noususuhdanteista museot eivät ehdi hyötyä, sillä niillä on niin paljon tarpeita paikattavana. Tällä hetkellä museoiden valtionosuuksista on rahoittamatta 440 henkilötyövuotta."
Museot ovat selvinneet sillä, että kunnat ja museoiden omistajayhteisöt ovat rahoittaneet sen osa, mihin valtiolta ei ole rahaa löytynyt. Kunnat ovat ymmärtäneet lähikulttuurin tallentamisen ja kulttuuriperinnöstä saatavan tiedon merkityksen.
Toisaalta kuntienkaan talous ei ole kovin hyvissä kantimissa. Niinpä kulttuurialallakin alkaa jo näkyä voimakas kahtiajako. Varakkaissa kunnissa museot menestyvät paremmin, kun taas köyhissä ja muuttotappiosta kärsivissä kunnissa museot ovat sangen ahtaalla.
Siteitä menneisyyteen kaivataan
EU:n mukanaan tuomaan kiinnostukseen oman alueen kulttuurista ja menneisyydestä liittynee myös se, että hiljattain tehdyn kävijätutkimuksen mukaan tämän päivän museossa vierailija kaipaa museoista yhä enemmän tietoa.
"Kymmenen vuotta sitten kaivattiin elämyksiä, nyt tietoa. Toki museoilta odotetaan viihtyvyyttä ja elämyksellisyyttä, mutta tiedon hakemisen osuus oli paljon suurempi kuin edellisessä tutkimuksessa."
Huovinen epäilee, että EU:n myötä ihmisille on tullut entistä vahvempi tarve tuntea oman asuinpaikan ja alueen olemus ja historia.
"Toisaalta taas Euroopassa kaikki tuntevat historiansa ja kulttuurinsa, ja se vaatii meiltäkin samantapaista paneutumista omaan perintöömme", miettii Huovinen.
Museot ovatkin tällä hetkellä aktiivisesti kehittämässä kulttuuriperinnön tallentamista ja etenkin sen saavutettavuutta. Tiedon kokoelmien sisällöstä, merkityksestä ja kulttuurihistoriasta halutaan saavuttavan yleisön entistä monipuolisemmin ja paremmin. Keskeisellä sijalla on tietojen saattaminen sähköiseen muotoon. "Kun museot saavat sähköistettyä tietonsa, esimerkiksi kouluissa voidaan tehdä museon aineiston perusteella tutkielmia ja hakea aineistoa, vaikka ei mentäisikään fyysisesti paikalle."
Erikoismuseoita perustetaan eniten
Suomalaiset ovat ahkeria museossa kävijöitä, sillä jo vuosikymmeniä vuosittainen kävijämäärä on hiponut viittä miljoonaa. Myös uusia museoita perustetaan ahkerasti.
"Näyttää siltä, että jokainen sukupolvi tarvitsee oman museonsa. Sekä maailmanlaajuisesti että meillä Suomessakin museomäärä kasvaa keskimäärin kymmenellä prosentilla vuodessa."
Huovinen toivoisikin alan keskusjärjestön näkökulmasta, että museoiden perustajat oivaltaisivat, ettei pelkkä museon perustaminen riitä, vaan myös sen ylläpito täytyy turvata.
Tällä hetkellä perustetaan eniten erikoismuseoita, joilla on joku suppeahko erityisalue. Suunnitelmissa on esimerkiksi maatalouden keskusmuseo Loimaalle sekä kirjastomuseo Vaasaan.
Kotiseutumuseoita ei nykyään enää juurikaan perusteta, sillä niitä on jo lähemmäs 700, eli jokaisessa kunnassa jo aivan riittävästi, kertoo Huovinen.
Lisäksi pääasiassa vapaaehtoisvoimin ylläpidetyistä kotiseutumuseoista tahtovat asian harrastajat loppua.