Ilmassa on tuore pelko, kuinka Ruotsi saattaa ryhtyä kuuntelemaan kauttaan kulkevia suomalaispuheluita. Tornionlaakson maakuntamuseosta löytyy kuitenkin jälkiä herrasta, jonka edessä olisi voitu vapista periaatteessa samasta syystä jo 150 vuotta sitten.
Lennätinreviisori Karl Handolin oli suomalainen, joka oli tsaarin Venäjän palveluksessa ja joka työskenteli Ruotsin kuningaskunnan puolella Haaparannan telegraafitoimistossa.
Aikakirjat eivät kerro, ketä herraa lennätinreviisori virantoimituksessaan viime kädessä palveli, miten sähkeet singahtelivat hänen käsissään. Hänestä on kuitenkin jäljellä siisti musta virkapuku kaksine kunniamerkkeineen ja koppalakkineen museon lasivitriinissä. Se tiedetään, että Handolin rakennutti ensimmäisen sillan Tornion ja Haaparannan välille 1886-87.
Rajan ylittävää historiaa
Lennätinreviisorin puku on yksi 17 000 esineestä, jotka aiotaan panna museossa uuteen asentoon, kun perusnäyttelyn uusiminen lopultakin on saatu alulle. Handolinin kautta kristallisoituu myös yksi perusjuonne, jota aiotaan korostaa. Se on raja ja sen ylittävä historia. Siinä ovat mukana vuosisataisten kasvinkumppaneiden, suomalaisten ja ruotsalaisten, lisäksi myös Suomen autonomian ajan (1809-1917) venäläiset.
Eräs näyttelyesine on Venäjän kaksipäinen kotka. Se poistettiin tien poskesta, kun tilalle nostettiin itsenäisen Suomen vaakuna ja sen kissaeläin.
Nykyinen perusnäyttely on osittain lähes 50 vuoden takaa. Siinä ei ole selkeitä teemoja. Esineistö lähtee kivikaudesta ja ulottuu Tornion nykyiseen teräskauteen. Tavaraa museolla on varastoissaan nuppineulasta flyygeliin, Singer-ompelukoneista Simca tonniin.
"Tämä on esinenäyttely, josta ei voi sanoa muuta kuin että 1 000 esinettä, 1 000 tarinaa", museonjohtaja Henri Nordberg kuvailee. Entinen amanuenssi Päivikki Piiroinen kirjoitti jo kymmenen vuotta sitten, kuinka "museon perusmoottori alkaa pahasti yskähdellä".
Perusnäyttelyn uusimista lähdetään punnitsemaan siitä, mikä asia on tärkeä ja riittääkö sen näytteille panoon oma esineistö. Pientä esine-apua ehkä on saatavissa Norrbottenin museosta, joka Haaparannan kunnan kulttuuritoimen ohella on rajantakainen yhteistyökumppani. Haaparannalla on Kukkolassa kalastusmuseo, mutta muuten paikkakunnan esinehistoriaa on taltioitu 130 kilometrin päähän Luulajaan.
Museon esineistä on näytteillä viitisentoista prosenttia. Vaikka uutta tilaa saadaan lähivuosina 300 neliömetriä, perusnäyttelyn esineistö vähenee. Esineiden konservointiin museolla ei ole varaa ja paras kohtalo on, jos niille löydetään kohtuullinen lepopaikka.
Varastoja on kolmessa paikassa, joista maataloustyökalujen sijoituspaikkaa Nordberg kuvailee "tuhoamisleiriksi". Siellä ilma puree ja ruoste raiskaa.
Museon lisärakentaminen on osa Rajakartanon kulttuurikeskuksen muutostöitä. Rajakartanoon alueeseen kuuluvat lisäksi Aineen taidemuseo, kirjasto ja kulttuuritoimisto. Rajakartano on myös tiiviissä kylkituntumassa Tornion ja Haaparannan Rajalla-hankkeeseen.
Joskus on epäilty torniolaisten kiinnostusta maakuntamuseota kohtaan. Nuori väki osoitti oman mielenkiintonsa varastamalla varastossa olleesta pappa-Tunturista moottorin.