Kun oululainen Juho Karjalainen oli töissä, hänen asuntoonsa murtauduttiin. Oli tavallinen maanantaiaamupäivä, eikä kukaan ihmetellyt kolistelua. Murtoäänet sulautuivat läheisen rakennustyömaan meluun.
Puolen päivän aikoihin Karjalaisen puhelin soi. Joku oli lopulta huomannut auki murretun oven ja ilmoittanut siitä poliisille.
Asunto oli käännetty ylösalaisin: kaapit tyhjennetty lattioille ja tavarat levitelty hujan hajan. Pöydällä lojuneet, valmistujaislahjaksi saadut rahakuoret eivät olleet murtautujaa kiinnostaneet. Paikallaan olivat myös taulutelevisio, Bly-ray –soitin ja arvokas sähkökitara.
Näytti siltä, että asunnosta oli etsitty jotain tiettyä. Poliisi oletti, että Karjalainen oli sekaantunut huumerikollisuuteen ja että kyseessä oli rikollisten keskinäinen välienselvittely. Oletus oli väärä, ja Karjalainen yhtä ymmällään kuin virkavaltakin.
”Ensimmäinen yö oli pahin, kun en tiennyt sitä motiivia. Mietin, että olenko jollain mustalla listalla”, Karjalainen muistelee.
Varas vei omituisen saaliin
Aluksi näytti, ettei asunnosta oltu viety mitään.
Vasta kun Karjalainen aloitti 11 tuntia kestäneen siivousurakan, hän alkoi huomata omituisia puutteita. Asunnosta oli viety muun muassa kahdeksan AA-paristoa, kaksi rikkinäistä taskulamppua, kolme USB-johtoa, Aku Ankka –reppu sekä rasiallinen kurkkupastilleja. Hän oli myös menettänyt kenkäparin, mutta saanut tilalle toisen murtautujan kengistä.
Karjalaisen sängyssäkin oli möyritty. Jääkaapista nosteltuja olut- ja energiajuomapulloja oli aseteltu siistiin riviin keittiön lattialle ja kirjahyllystä haettu muutama matkaopas WC-pöntön eteen. Murto alkoi vaikuttaa entistä sekavammalta.
Siivouksen edetessä Karjalainen löysi myös poliisilta huomaamatta jääneen murtotyökalun: irti taitetun polkupyörän seisontatuen.
”Minkälainen ovi on sellainen, jonka saa paukuteltua pyörän jalalla auki?”, Karjalainen hämmästelee.
Parikymmensenttisellä metallinpalalla oli louhittu pala oven viereistä betoniseinää. Aikaan saadun kolon avulla murtautuja oli kammennut oven säpäleiksi.
Uutta ovea Karjalainen sai odotella toista kuukautta. Vanhaan oveen ruuvattiin siksi aikaa tilapäinen salpa. Järjestely hirvitti Karjalaista, ja hän toi asunnolle harrastuksessa käyttämänsä puumiekan turvakseen.
”Oli vähän turvaton tunne, kun tiesi miten heppoinen se ovi oli. Varsinkin kun tänne vasta oltiin murtauduttu”, Karjalainen kertoo.
Saalis löytyi Aku Ankka -repusta
Ilman hyvää onnea murto olisi saattanut jäädä selvittämättä.
Asunnolla käynyt poliisipartio otti hieman myöhemmin kiinni sekavan henkilön, jolla oli Aku Ankka –repussaan outoa tavaraa. Vanhentuneiden kuponkien ja paristojen seassa oli myös kamppailuseuran jäsenkortti, johon kirjoitetun nimen partio lopulta tunnisti.
Tämän jälkeen rikos selvisi nopeasti. Päihtymyksestään selvinnyt murtautuja tunnusti tekonsa, vaikkei muistanutkaan siitä paljoa. Suurin osa saaliista palautettiin Karjalaiselle, jopa murrossa viedyt kaksi 20 sentin kolikkoa. Kurkkupastillit murtautuja ehti syödä ennen kuin poliisi tajusi nekin varastetuiksi.
Syytä murrolle tai sen kohteelle ei koskaan löytynyt. Karjalaista tieto kuitenkin helpotti: kukaan ei ollut juuri hänen perässään. Vakuutusyhtiö korvasi asunnolle tapahtuneet vahingot ja lopulta asuntoon saatiin uusi, entistä tukevampi ovi. Puumiekkansakin Karjalainen palautti harjoitussalille.
”Ei tästä sen kummempia traumoja ole jäänyt, ehkä hieman tarkemmin panen merkille täällä liikkuvat ihmiset. Tiesin jo ennestään menon olevan täällä vähän raisumpaa”, hän kertoo.
Röyhkea murto pöyristytti
Murron jälkeen muutto kävi Karjalaisen mielessä. Seutu on kuitenkin hänen mieleensä ja vuokra edullinen.
”Olisi tuntunut luovuttamiselta lähteä jonkun narkkarin takia. Tämä on vain sellaista tuiralaista rappioromantiikkaa”, Karjalainen sanoo.
Nyt tapaus herättää Karjalaisessa jo huvittuneisuutta. Hän säilyttää muistona murrosta pientä revennyttä muovipussia, sellaisenaan murtautujalta takavarikoitua. Sisällä on muutamia AA-paristoja, pikaruokapaikan vanhentunut kanta-asiakaskortti sekä Karjalaisen aikido-seuran jäsenkortti.
Murtautujakaan ei herätä enää yhtä vahvoja tunteita kuin aluksi. Päihteiden sekakäyttäjä asui samassa talossa Karjalaisen kanssa, ja röyhkeä murto tuntui pöyristyttävältä. Keskusteltuaan aikansa ystäviensä kanssa Karjalaisen mieli lientyi hiljalleen.
”Totta kai se on oma valinta alkaa piikittämään huumeita. Aloin kuitenkin miettiä, että narkkikin voi olla yhteiskunnassa uhri”, Karjalainen sanoo.
Päihdeongelmaisia voisi ehkä auttaa ennen kuin he alkavat murtautua asuntoihin, Karjalainen tuumii. Sovittelevan asenteen taustalla lienee osittain rikoksen nopea ratkeaminen ja lopulta vähäisiksi jääneet vahingot.
”Kävi tuuri kun ei muuta viety. Jos olisi kitara mennyt, niin sitten olisi ottanut oikeasti päähän! Nyt tämä pääsee hauskoihin tarinoihin siitä, mitä kaikkea tuli Tuirassa koettua”, Karjalainen sanoo.