Kemiläisen talvimatkailun äiti, jäänmurtaja Sampo on yhä hyvässä vedossa. Ehdassa työläiskaupungissa eksklusive-reissuja jäälakeuksille tekevä turistipaatti ei ole kadottanut hohtoaan.
Murtajavanhuksen kannella ovat jo kymmenet kansallisuudet hullaantuneet arktisesta hysteriasta. Ja lisää on tulossa: nyt koukutetaan kiinalaisia.
"Kiinnostuksessa ei ole ollut hiipumisen merkkejä. Kyselyjä ja varauksia tulee entiseen tapaan", Sampo Toursin toimistopäällikkö Maija-Liisa Helistö todistaa.
Tavoitteena on taas kerran kerätä reilulla sadalla risteilyillä kaikkiaan noin 11 000 asiakasta. Se onkin liki maksimi yhdelle sesongille. Sampo ei siis ole mikään massamatkailukohde.
Tämän talven ensimmäinen keikka seilataan tänään perjantaina. Viime viikollakin oli tarkoitus tehdä pari risteilyä, mutta keulan eteen ei riittänyt murrettavaa jääkenttää.
Vanhan patinaa ja
kiiltävä messinkiä
Perämeren pohjukan jäätyminen vasta näin myöhään ei ole kovin tavallista, eikä risteilyjä ole jäättömyyden vuoksi tarvinnutkaan peruuttaa kuin joinakin vuosina.
Sampo avaa nyt jo 19. risteilykautensa. Kemin kaupunki osti tämän valtion jäänmurtajan vuonna 1987 ja kunnostutti sen matkailukäyttöön.
Kutsuvieraita vietiin jäälakeuksille 15.4.1988. Päivä oli tietoinen valinta. Samana huhtikuisena päivänä 76 vuotta aikaisemmin Titanic oli uponnut törmättyään jäävuoreen.
Risteilyisäntä Esa Ruuskanen muistelee, että suunnilleen samana päivänä, mutta edellisvuonna Sampo teki valtiolle viimeisen keikkansa.
Mister Icebreakeriksikin tituleerattu Ruuskanen on ollut alusta alkaen nostamassa Sampo-alusta matkailun maailmanluokkaan.
Muutosremontti
tehtiin Turussa
Valtion jäljiltä poistoihin menevä alus oli kehnossa jamassa. "Se oli viime ajat hätäaputöissä ja sitä ajettiin kuin vierasta sikaa", Ruuskanen tietää. Nykykunto on toista luokkaa.
Mittavassa muutosremontissa Wärtsilän Turun korjaustelakalla aluksen patina ja tekniikka säilytettiin, mutta salonkeja laajennettiin, messinki pantiin kiiltämään ja jalopuu loistamaan. Hipaisuautomatiikkaa saa hakea, venttiilit toimivat käsivoimin kääntämällä.
Tuore perämies Jukka-Pekka Kuusela kehuu vanhusta luotettavaksi työjuhdaksi, jonka koneet ja laitteet on tehty viimeisen päälle kestäviksi.
Isoja kone- ja putkistoremontteja ei ole tarvinnut toistaiseksi tehdä, mutta nekin ovat vielä jossain vaiheessa auttamatta edessä. Aluksen runko on pärjännyt hyvin aikaa ja ahtojäitä vastaan käydyssä taistelussa.
Maailman ainoa matkailujäänmurtaja on saanut vastikään kilpailijan länsinaapurista Piteåsta, jossa ryskii olennaisesti pienempi ja Kemin satamajäänmurtaja Jääsaloa muistuttava Arctic Eksplorer.
Ruuskanen ei usko ruotsalaisesta pikkusiskosta olevan todellista kilpailijaa Sammolle.
"Se on eri tuote ja painii eri sarjassa." Maija-Liisa Helistö on samoilla linjoilla. Hän näkee vaihtoehtojen vain lisäävän eksoottisen tuotteen näkyvyyttä. Molemmat hyötyvät.
Kun Sampo lanseerattiin matkailumurtajaksi, arveltiin aluksi, että siinäpä mainio elämys kotimaisille turisteille, jotka salongin ikkunasta konjakkilasi kädessä pääsevät seuraamaan jäiden murentumista. Toisin kävi: suomalaisten osuus on vain viitisen prosenttia asiakkaista.
Espanjalaiset ovat ylivoimaisia ykkösiä; heitä on lähes neljännes asiakkaista. Uusia markkinointikohteita etsitään koko ajan ja ensi vuonna pantaneen paukkuja Kiinaan.
"Katsotaan, miten se alkaa vetämään", Helistö kertoo. Mutta ei Sampo ole kiinalaisillekaan enää tuntematon juttu.
Jääkantisen meren, murtamisen ja hyisessä vedessä pelastautumispuvuissa uimisen lumo tuo yhä uusia matkailijoita Sammolle. Aidot asiat vetävät, tuumii Ruuskanen.
"Alus on täyttä rautaa, ei mitään plastiikkaa", risteilyisäntä Ruuskanen muistuttaa.
Ja laivalta lähtee tyytyväistä väkeä. Valitukset ovat vähissä. Sammolla liikkuu lentävä lause, jonka mukaan eräs asiakas on kuulemma kerran moittinut, että porkkanoissa oli liian vähän suolaa.