Automotive tarjoaa Uudessakaupungissa töitä 250 hengelle. Näin hyvää uutista ei Suomessa ole nähty aikoihin irtisanomisia lähes viikottain tehtailevan teollisuuden taholla. Saksalainen Porsche tarvitsee yllättäen koko joukon lomautettuja ja uusia työntekijöitä koulutukseen ja töihin valmistaakseen vielä esittelemättömiä luksusmallejaan.
Saksan suuntaan on totuttu kuullostelemaan vuosikaudet vain puolella korvalla. Tilanne on vaikuttanut liian surkealta: työttömiä on viisi miljoonaa ja talouselämä painii nollakasvun sekä hintoja alentavan deflaation kourissa.
Näköalattomuuden syövereissä on erityisen vaikea havaita myönteisiä merkkejä, vaikka niitä on itseasiassa kerääntynyt jo keväästä alkaen. Onhan Saksa Italiaan tai Ranskaan verrattuna sentään edes tähdännyt uudistuksiin, mikä heijastuu jo myös luottamuksessa. Vaikka tuorein ifo-indikaattori kertookin yllättäen pikku notkahduksesta, talouden odotukset pysyttelevät edelleen lopputalvea korkeammalla.
Käänteen tunnetta ruokkii sekin, että Saksassa järjestetään ennenaikaiset liittopäivävaalit syyskuun 18. päivä. Liittokansleri Gerhard Schröder otti ilmoituksellaan keväällä tietoisen riskin. Hän kaipaa selkeää viestiä siitä, tukevatko saksalaiset aloitettuja uudistuksia.
Liittohallituksen ongelmana on se, että ylempi liittovaltioiden kamari on jäänyt lukuisten vaalien myötä opposition käsiin. Jumiin on joutunut esimerkiksi reipas ehdotus yritysveron laskemisesta nykyisestä 25:sta prosentista 19:ään.
Schröderin Agenda 2010 nimellä kauppaama uudistuspaketti on niellyt miljardeja, mutta se ei ole toistaiseksi juuri onnistunut luomaan uusia työpaikkoja. Sen sijaan ovat pitkäaikaistyöttömien pakkotyöllistämistoimet johtaneet pelkoreaktioon vakituisten työntekijöiden piirissä.
Seurauksena on ollut joustoja niin työajoissa kuin palkoissakin, kun ammattiliitot ovat antaneet yrityskohtaisille tarpeille periksi. Yksikkötyökustannuksista on karissut lähes kymmenys suhteessa Ranskaan ja tuplasti verrattuna Italiaan.
Leikkaukset eivät vielä tee Saksasta halpamaata. Mutta pidättyvyys palkoissa on yksi syy siihen, että vienti on vahvistunut reilusti. Suuryritykset pankeista kemianteollisuuteen ovat myös käyneet läpi hevoskuurin ja raportoivat tuottojensa nousseen. Pörssi-indeksi lähentelee 5 000:ttä. Myös yrittäjiä on ilmaantunut kymmenen prosenttia lisää.
Angela Merkelin johtoasema ei ole suinkaan varma. Itäsaksalaiselta sopii tosin odottaa murrosajan politiikkaa. Silti talouspolitiikan osalta Merkel nojaa turvallisesti Saksan sodanjälkeisen talousihmeen isän Ludwig Erhardin ajatukseen "sosiaalisesta markkinataloudesta". Se tuskin herättää suurta intohimoa oikeiston äänestäjissä.
Konservatiivien ehdotus arvonlisäveron nostamisesta kahdella prosentilla taas vaikuttaisi suorastaan myrkyn lailla tilanteessa, jossa palkkoja on kutistettu ja saksalaisten odotetaan kiihkeästi ryntäävän kauppoihin nostamaan kotimaan heikkoa kulutusta.
Asiapainoitteinen Merkel tapaa tänäkin viikonloppuna talousjohtajia salaa jossakin hevosradan laidalla. Schröder taas suosii näyttäviä teollisuusjohtajien "autohuippareita", joissa hän voi esiintyä isäntänä.
Kumpi sitten voittaakin, koko Eurooppa odottaa häneltä uudistustahtoa. Saksa tuottaa noin kolmanneksen koko euroalueen bruttokansantuotteesta, joten sen valinnat vaikuttavat laajalti. Kuten Porsche antaa Baijerista esimakua, perälaineet voivat liplattaa iloisesti tänne asti.