Kirjoittaja on Lapin läänin maaherra.
Viime vuosien kehitys on osoittanut, että suomalaiset yritykset, niin pienet kuin suuretkin voivat menestyä Venäjällä. Suomalaisyritykset ovat suunnitelleet ja toteuttaneet investointeja niin lähialueillamme kuten Pietarissa ja Karjalassa kuin kauempana Siperian itäistä laitaa myöten. Kuluvana vuonna Venäjä on nousemassa Suomen tärkeimmäksi kauppakumppaniksi. Tapahtuneen kehityksen valossa on oikeastaan erikoista, että Murmanskin alue on eräänlainen valkoinen läikkä. Sieltä ei juuri suomalaisyrityksiä tapaa.
Neuvostoliiton romahtamisen ja Murmanskin alueen avautumisen jälkeen Kuolan niemimaalla toimi noin 100 länsimaista yritystä pääasiassa kaupan alalla. Venäjän oman logistiikan ja tukkukaupan kehittymisen myötä yritysten määrä väheni. Ruplan romahdettua vuoden 1998 lopulla länsimaiset yritykset lähes katosivat alueelta. Tällä hetkellä Murmanskin alueella toimii parikymmentä pohjoismaista yritystä. Suomalaisista tunnetuin on Tiivituote Oy:n omistama ikkunatehdas, ruotsalaisista poronlihaan ja marjoihin erikoistunut Polarica ja norjalaisista Statoil.
Norjalaisten läsnäolo Murmanskissa on näkyvää ja Pohjois-Norjan aluehallintojen käytettävissä olevat kehittämisrahat Venäjä-hankkeisiin mittavia. Norjalainenkaan liiketoiminta ei ole silti tehnyt suurta läpimurtoa Murmanskin alueella. Statoililla on viisi huoltoasemaa Kuolan niemimaalla. Norjalaisten aktiivisuus on viime aikoina lisääntynyt. Pohjoisessa naapurimaassamme on ennakoitu taloudellisen toimeliaisuuden vilkastuvan Murmanskin alueella.
Murmanskin alueen kaivos- ja metalliteollisuudessa on menossa aktiivinen kehitysvaihe. Niemimaan teollisuus on uudistanut toimintaansa. Viime viikkoina myös pohjoissuomalaiset ja Etelä-Suomen merkittävät metalliyritykset ovat selvitelleet alihankintamahdollisuuksia.
Murmanskista 550 kilometriä pohjoiseen sijaitsee Stockmanovskojen kaasukenttä. Sen kaasuvarojen turvin koko Länsi-Eurooppa voitaisiin pitää seuraavat sata vuotta lämpimänä. Kaasukentän kokonaistuotannoksi on arvioitu runsas 3 miljardia tonnia kaasua. Rakentamisen hinta-arvio on liikkunut noin 20 miljardin dollarin tienoilla. Todennäköisesti kaasu nesteytettäisiin ja kuljetettaisiin meritse Yhdysvaltoihin. Sitä varten tarvitaan nesteytyslaitos. Sillekin Murmanskissa on katsottu paikka valmiiksi. Se olisi tarkoitus rakentaa kaupungin pohjoisosaan, Teriberkaan.
Stockmanovskojen kaasukentän avaamista on odotettu pitkään. Nyt avaamisen vauhti on selvästi nopeutunut. Venäjän öljy- ja kaasuyhtiö Gazprom ilmoitti hiljattain jatkavansa projektin valmistelua viiden länsimaisen yhtiön kanssa. Nämä ovat amerikkalaiset ConocoPhillips ja Chevron-Texaco, norjalaiset Norsk Hydro ja Statoil sekä ranskalainen Total. Projekti on tarkoitus aloittaa vuoteen 2008 mennessä, jolloin kaupallinen kaasutuotanto voisi alkaa 2010.
Murmanskin öljy- ja kaasuvarojen käyttöönoton vauhdittumisen kummisetinä ovat toimineet Venäjän ja Yhdysvaltojen presidentit Vladimir Putin ja George W. Bush, jotka toukokuussa 2002 allekirjoittivat sopimuksen. Tämän mukaan Venäjän öljykuljetuksia Yhdysvaltoihin tullaan kasvattamaan Murmanskin kautta. Tavoitteena oli kasvattaa kuljetusten määrä vähintään 100 miljoonaan tonniin vuodessa, mikä olisi vastannut noin 5 prosenttia Yhdysvaltain silloisesta tarpeesta.
Venäjän öljyjätit Jukos, Sibneft, Lukoil ja Tjumenoil alkoivat välittömästi suunnittella öljyputken rakentamista Länsi-Siperiasta Murmanskiin. Yksityisten oligarkkien putkihanke on kuitenkin ollut vastatuulessa valtionyhtiö Transneftin jarrutuksen vuoksi. Ilman öljyputkeakin Murmanskin kuljetuskapasiteetin arvioidaan nousevan tällä vuosikymmenellä 60 miljoonaan tonniin.
Nyt öljy tuodaan junilla ja jokikuljetuksilla Vitinoon, Kantalahden satamaan, josta lasti siirretään tankkilaivoilla Kuolavuonoon Murmanskin satamaan. Siellä öljy lastataan suurempiin tankkereihin.
Pääministeri Mihail Fradkov avasi Kuola-vuonon ylittävän sillan viime viikolla. Öljy- ja kaasuhankkeisiin liittyen Murmanskissa on valmisteltu mittava investointiohjelma, johon Venäjän hallitus on luvannut rahaa. Tarkoitus on rakentaa Murmanskiin uusi satama Kuolavuonon länsirannalle sekä uusi rautatieyhteys Petsamon radalta satamaan. Murmanskissa on arvioitu, että sataman laajentamisella saadaan aikaan jopa 15 000 uutta työpaikkaa.
Venäjän ja Yhdysvaltojen päämiehet ovat kiinteästi seuranneet. miten energiayhteystyö pohjoisen suunnalla on edistynyt. Viime maaliskuussa Bratislavan huippukokouksessa Bush ja Putin allekirjoittivat energiatuotantoa koskevan julkilausuman, jossa Stockmanovskojen kaasukenttäprojektin käynnistämiselle asetettiin tavoitteeksi vuosi 2008.
Suomalaisilla yrityksillä ja viranomaisilla olisi korkea aika valmistautua naapurissa alkaviin suurhankkeisiin. Suomalais-venäläisellä yhteistyöllä on vahva pohja, jolta voitaisiin edetä. Kysymys on megaluokan hankkeista, joissa vain suurimmat offshore- ja metalliyritykset Suomesta voivat olla mukana. Alihankinta- ja osatoimitukset ovat kuitenkin myös suomalaisten pk-yritysten tavoitettavissa, jos Suomessa ja ennen muuta elinkeinoelämässämme ollaan valmiita olemaan aloitteellisia.
Suurin kysymys taitaakin olla, nähdäänkö Kuolan alueen käynnistyvät suurhankkeet myös Suomelle mahdollisuutena. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että niin Suomen viranomaisilta kuin elinkeinoelämältäkin puuttuvat niin koordinaatit "tiekartta" kuin oma strategia, jonka pohjalta yritykset voisivat hakeutua Kuolan alueelle.