Maailman ensimmäistä ydinvoimalla käyvää jäänmurtajaa ei Oulussa tulla näkemään, mutta maailman suurin purjelaiva ehkä hyvinkin. Oulun kaupunginhallituksen Murmanskin matkan tiiviiseen ohjelmaan on sisältynyt myös hiven merenkulkua, eikä ihme, onhan Murmansk hyvin pitkälle olemassa juuri satamansa takia.
Purjelaivan Oulun vierailu on apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkalan idea. Murmanskin meriakatemian hallinnassa on maailman suurin purjelaiva Sedov, joka on nähty usein esimerkiksi Tall Ship Race´s tapahtumissa eri puolilla maailmaa.
Kenakkala tiedusteli asiaa seurueen vieraillessa Murmanskin yliopistossa, eikä kutsua ainakaan tyrmätty, päinvastoin. Kenakkalan toive on, että myös muutama oululaisnuori pääsisi alukselle purjehdusta oppimaan.
"Jos Sedovin tulo toteutuu, sen ympärille voitaisiin kehittää jotain isompaa merellistä tapahtumaa Ouluun", miettii Kenakkala. Ensi kesäksi laiva oli kuitenkin jo niin varattu, ettei Oulu sovi ohjelmaan, mutta ehkäpä jo seuraavana.
Pieniruokainen Lenin
on nähtävyys
Kaupunginhallitus ja virkamiesjohto tutustuivat myös Murmanskin uuteen nähtävyyteen numero yksi: museolaivaksi siirrettyyn jäänmurtaja Leniniin, joka oli maailman ensimmäinen ydinvoimalla toimiva murtaja. Alus avattiin yleisölle viime keväänä ja siellä on ollut jo 12 000 kävijää.
Lenin valmistui vuonna 1957. Ydinvoiman ansiosta se pärjäsi "yhdellä tankkauksella" neljä vuotta, kun aiemmin jäissä voitiin olla yhteen menoon vain 30 päivää ja sen jälkeen piti tulla satamaan hakemaan polttoainetta.
Kun aiemmat jäänmurtajat kuluttivat 580 tonnia hiiltä päivässä, kulutti Lenin-murtaja samassa ajassa ydinpolttoainetta vain 300 grammaa. Tältä kannalta katsottuna ydinvoimasta oli selvää etua. Ympäristövaikutuksista ei tässä yhteydessä ollut puhetta.
Ydinkäyttöisellä ei
asiaa Suomeen
Oululaiset kutsuivat kohteliaasti, mutta eivät ehkä ihan tosissaan, myös Leninin vierailulle Ouluun. Laivan kapteeni kieltäytyi kunniasta aivan yhtä kohteliaasti todeten, ettei se käy, koska Suomeen ei saa ydinvoimaa käyttävillä aluksilla tulla. Vaikka alus on nykyään tukevasti maissa lähellä Murmanskin keskustaa sijaitsevassa satamassa, sillä on edelleen kapteeni ja jopa varakapteeni.
Lenin pystyy särkemään kahden metrin paksuista jäätä. Sitä pohjoisella väylällä riittää, sillä pituutta reitillä on peräti 5600 kilometriä.
Alus on valtavan sokkeloinen ja siellä 1200 erilaista tilaa ja yhdeksän eri tasoa. Opas kehottikin pysymään tiiviissä ryhmässä, sillä eksynyttä ei aivan heti löydä.
Alus on täysin alkuperäisessä kunnossa. Yläkerroksissa messinkikoristeet ja puiset seinäpaneelit kiiltävät, alhaalla miehistön tiloissa on hieman vaatimattomampaa. Heidän hyvinvoinnistaan toki huolehdittiin esimerkillisesti, sillä aluksessa oli muun muassa oma elokuvateatteri, uima-allas, kuntosali, lääkäri, jopa röntgen ja leikkaussali, kirjasto, oma helikopteri ja ruumassa ruokaa kuuden vuoden tarpeisiin.
Niin pitkään miesten ei kuitenkaan tarvinnut aluksella yhteen menoon palvella, sillä laivalla oltiin neljän kuukauden jaksoissa. Perään oli saman verran lomaa.
Muiden vieraiden tavoin oululaisvieraillakin oli vapaa pääsy muun muassa "ydintoimintojen johtokeskukseen" ja laivan komentosillalle. Sitä ydintäkin päästiin vilkaisemaan pienestä luukusta.