Sarjan edelliset osat on julkaistu 12.2., 19.2., 26.2., 5.3., 12.3., 14.3., 19.3., 26.3 ja 2.4. Ehdotuksia taruhenkilöistä voi lähettää osoitteeseen kulttuuri@kaleva.fi
Pienten ja pippuristen Lapin nuorten naisten rinnalla Mäkelän Martta on aivan jotain muuta. Rehevyys, verevyys ja ympärille pursuava naiseus liittyvät tähän Timo K. Mukan esikoisromaanin Maa on syntinen laulun päähenkilöön.
Näistä Marttaan ensimmäisenä liitettävistä luonteenpiirteistä saa syyttää ehkä enemmän Rauni Mollbergin 1970-luvun alussa ohjaamaa elokuvaa ja pääosan esittäjä Maritta Viitamäkeä kuin Mukan kirjaa.
Toki Mukan Martta tykkää härnätä kylän äijiä: Hän pärjää saunan löylyissä tai kalareissuilla paremmin kuin moni ukkoraasu. Mutta Mukan kirjan lukeneet tietävät myös, että Martta on herkkä ja tunteva nuori nainen, jonka räväkän pinnan alla sykkii alakuloon taipuva sydän.
Martassa on samaa arkuutta ja vilpittömän rakkauden kaipuuta kuin kenessä tahansa alle parikymppisessä. Mutta menneiden vuosikymmenien jälleenrakennus-Lapissa päiväkirjoja ei kirjoiteta eikä romanttisia kirjoja lueta. Raamatun sana, saarnamiehen puheet ja naapurien juorut piirtävät rajaa rakkauden ja synnin välillä.
Marttakin joutuu liian varhain astumaan tytön maailmasta aikuisten kirjoihin.
Mukan esikoinen sai ilmestyttyään etelän valtalehdissä suoranaisen täystyrmäyksen. Kirjaa haukuttiin brutaaliksi ja banaaliksi.
Herätysliikkeen ja seksuaaliorgioiden yhdistäminen oli monille sulattamaton yhtälö.
Monelta jäi huomaamatta, että epäpyhän liiton alta löytyi taidokas nuoren naisen kehityskertomus. Villin menon, puukkojen ja puntareiden vastapainoksi Mukka kirjoitti koskettavasti Lapin luonnosta ja lappilaisista luonnonlapsista, joista Martta oli kaikkein luonnollisin.
Martta tekee pientilan töitä. Laittaa ruokaa, hoitaa eläimet - ja vanhemmat sekä isovanhemmat.
Nauraa hykertelee ukkojen puheille ja haaveilee huonomaineisesta lappalaisesta Nahkamaan Oulasta. Kiintymystä on vaikea osoittaa, mutta outoa kulkijaa Marttaa ei mielestäkään saa.
Väistämätön toteutuu, kun Martta huomaa olevansa raskaana. Oulalle vai Kurki-Pertille? Tuskaa ei ääneen lausuta, ei synnytyksen aikanakaan: "...ei ääntä päästäny Martta koko aikana", Alli-äitikin taivastelee.
Mukka osasi kirjoittaa pohjoisen ihmisen kielellä.
Ihmiset - Martta etunenässä - ovat väkevää verta ja lihaa, aivan elävän ja olevan oloisia. Vaikkakin aivan puhdasta fiktiota.
Ja ainakin nykypäivänä Timo K. Mukan romaanien puhuttelevuutta ja ajan kestävyyttä ihaileva lukija hämmästelee, että niin monet aikalaiset halusivat raahata sekä Mukan romaanit että itse kirjailijankin roviolle. Ristiinnaulita aivan liian varhain kuolleen kirjailijan.