Korkein oikeus (KKO) on vastikään linjannut kahdella oikeustapauksella tapon ja murhan rajaa. Korkein oikeus päätti alentaa Oulun taksisurmaajan ja Eveliina Lappalaisen tappaneen nuorukaisen alioikeuksissa saamat tuomiot murhista tapoiksi. Tuomioistuimen mielestä Oulun taksisurmassa ei löytynyt näyttöä surmaajan vakaasta harkinnasta. Eveliina Lappalaisen tapauksessa tuomioistuin katsoi, ettei henkirikos sinällään ollut "tavallista tappoa" raaempi tai julmempi. Oululainen taksinkuljettaja tapettiin ampumalla kolme laukausta lähietäisyydeltä päähän. Eveliina tukehdutettiin mutaiseen ojaan.
Lapin yliopiston rikosoikeuden professorin Terttu Utriaisen mielestä korkeimman oikeuden tuomioiden perustelut ovat arveluttavia, ja ne ovat etääntyneet yleisestä moraalista.
"Korkeimman oikeuden mielestä ihmisen tappaminen nopeasti ilman enempiä kärsimyksiä ei ole raakaa tai julmaa. Ajatellaanpa vaikka teloittamista, jossa ihminen tapetaan päähän ampumalla, kyllä se useimpien ihmisten mielestä on todella raakaa."
Terttu Utriaisen mielestä tuomioistuinten ratkaisujen pitää vastata yhteiskunnassa vallitsevia arvoja, etenkin nyt kun oikeustapaukset ovat julkisesti internetissä kaikkien luettavissa.
"Korkein oikeus perustelee ratkaisujaan oikeuskäytännöllä, jonka se on itse luonut aikaisemmin antamillaan ratkaisuilla. On väärin, että KKO:n näkemys on muuta kuin muiden ihmisten. Ei tällainen peli demokraattisessa yhteiskunnassa vetele. Perusongelma on kuitenkin siinä, että tapon ja murhan tunnusmerkistöt ovat pielessä", hän painottaa.
Rikoksista vakavin
Suomen rikoslaissa tappo on henkirikoksen perustyyppi. Murhaksi se muuttuu silloin, jos se on tehty vakaasti harkiten, erityisen raa'alla tai julmalla tavalla, vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai tappamalla virkatoimeaan hoitava virkamies. Näiden lisäksi tuomioistuin arvioi teon törkeyttä kokonaisuutena. Jos teko on kokonaisuutena törkeä ja jokin neljästä ankaroittamisperusteesta täyttyy, kyseessä on murha.
"Korkein oikeus edellyttää vakaan harkinnan osalta pitkän aikavälin suunnitelmallisuutta. Raakuuteen ja julmuuteen liittyy kiduttaminen, puolustuskyvytön uhri, useat eri tekovälineet ja kärsimyksen pitkittäminen. Esimerkiksi kuoliaaksi puukottaminen tai kuristaminen ei sinällään ole raakaa. Näin murhan tunnusmerkistö on rajattu koskemaan vain julmimpia tekoja", Utriainen selvittää KKO:n käytäntöä.
Hänen mielestään murhan tunnusmerkistö on epäonnistunut ja nykyinen tulkintalinja on väärä. Utriaisen mukaan murhan pitäisi olla henkirikoksen perustyyppi, joka täyttyy silloin, kun ihmiseltä riistetään henki tahallisesti. Se on rikoksista vakavin. Jos tekoon liittyy lieventäviä seikkoja tai jos se ei ole murha, silloin teko voitaisiin katsoa tapoksi, josta seuraisi lievempi rangaistus.
"Näin tilanne on monissa sivistysmaissa, esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa", hän perustelee.
Omaisia vähätellään
Suomen nykyisen, vuonna 1969 säädetyn, murhapykälän taustalla Utriainen näkee rangaistusten lieventämisen ja halun alentaa Suomen korkeita vankimääriä länsieurooppalaiselle tasolle. Hänen mielestään rikoksentekijää suojeleva kriminaalipolitiikka on jo lakipisteessään.
"Lainsäädännölliset ratkaisut ovat tähdänneet pelkästään vankiluvun alentamiseen. Rikoksentekijän oikeuksien lisäksi tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että myös uhrin ja omaisten oikeudet toteutuvat. Esimerkiksi nykyinen tapa perustella ratkaisuja on omaisten kannalta törkeää ja vähättelevää", Utriainen korostaa.
Hänen mukaansa tilanne kohentuisi, jos murhasta tulisi henkirikoksen perustyyppi. Jos ihminen tapetaan tahallisesti, kyseessä olisi lähtökohtaisesti murha, olipa tappotapa mikä hyvänsä.
Tunnusmerkistön muuttaminen ei merkitsisi elinkautisvankien määrän kasvua ja rangaistustason koventamista. Utriaisen mielestä murhasta määrättävän rangaistuksen pituus voisi limittyä tapon rangaistusasteikkoon, eikä murhasta automaattisesti seuraisi elinkautista vankeutta. Törkeimmistä teoista elinkautinen tulisi määrätä.
"En minä kannata vankeusaikojen pidentämistä. Kopissa istuttaminen on hyödytöntä ajantuhlausta ja yhteiskunnalle kallista. Tärkeintä on se, että rikokseen syyllistynyt on riittävän pitkän ajan yhteiskunnan kontrollissa eikä pääse uusimaan tekojaan. Esimerkiksi elektronisesta valvonnasta on saatu maailmalla hyviä kokemuksia", hän huomauttaa.
Kansainvälinen vertailu tarpeen
Vaikka rikosoikeus on perinteisesti ollut hyvin kansallinen oikeuden ala, Terttu Utriainen uskoo, että EU:n myötä eri maiden rikosoikeudet tulevat lähentymään. Tällä hetkellä EU-maiden rangaistuksissa on huimia eroja. Esimerkiksi Belgiassa pedofiili Marc Dutroux'n entinen vaimo tuomittiin rikoksien avustamisesta 30 vuoden vankeusrangaistukseen. Suomessa pisin mahdollinen yhteinen vankeusrangaistus useista rikoksista on 15 vuotta. Myös elinkautisvangit vapautuvat istuttuaan 12-15 vuotta.
Utriainen kaipaa suomalaiseen lainvalmisteluun nykyistä enemmän vertailevaa aineistoa muista maista. Hän ehdottaa oikeusvertailevan tutkimusyksikön perustamista oikeusministeriön alaisuuteen. Se tuottaisi jatkuvasti ajantasaista vertailutietoa eri maiden rikosoikeusjärjestelmistä.
Mallia tulisi ottaa etenkin maista, joissa henkirikoksia tehdään suhteellisesti vähemmän. Suomessa surmataan 100 000 asukasta kohti keskimäärin 2,6 henkeä, kun muissa Länsi-Euroopan valtioissa vastaava luku 0,5-1,5. Myös muissa pohjoismaissa tilastolliset luvut ovat puolta pienemmät kuin Suomessa.
"Meillä lainvalmistelu on perustunut pitkälle ns. valistuneiden rikosoikeustieteilijöiden käsityksiin. Tällainen asiantuntijavalta ei kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan. Tiedon pitää olla kaikkien saatavilla ja kaikkien arvioitavana. Esimerkiksi väkivaltarikoksista annettujen tuomioiden vertailu Euroopan maiden kesken olisi perin kiintoisaa", hän heittää.
Ryyppyriitatappo tavallisin
Viime vuonna Suomessa kuoli väkivaltarikosten seurauksena yhteensä 133 ihmistä. Näistä murhia oli 28, tappoja 75 ja pahoinpitelyn seurauksena aiheutuneita kuolemantuottamuksia 30. Edellisvuosiin verrattuna uhrien määrä on vähentynyt.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana väkivaltarikoksissa on menehtynyt vuosittain keskimäärin 167,9 ihmistä. Tiedot käyvät ilmi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne 2003 julkaisusta.
Kuluvan vuoden alussa poliisin tietoon on tullut 56 kuolemaan johtanutta rikosta. Tämä merkitsee 56 prosentin kasvua verrattuna viime vuoden tammi-maaliskuun tilastoihin.
Suomalainen henkirikos ei päädy iltapäivälehtien palstoille. Yleensä kyseessä on tuttavien tai puolisoiden välinen ryyppyriitatappo, johon ei selvinpäin pystytä kertomaan täsmentynyttä motiivia. Rikospaikkana on tavallisesti uhrin asunto, aseena puukko tai keittiöveitsi ja tekoajankohtana viikonloppuilta. Usein rikoksentekijät ja myös uhrit ovat yhteiskunnasta syrjäytyneitä ja kärsivät päihdeongelmista.
Oulun taksisurman tai Eveliina Lappalaisen kuoleman kaltaiset teot ovat Suomessa poikkeuksellisia. Vain harvoin henkirikoksen uhriksi päätyy sivullinen henkilö.