Ilkka Remes: Nimessä ja veressä. WSOY 2005
Pudasjärvi kauhistuu, kun lestadiolaisnainen Erja Yli-Honkila - ja heti perään hänen kaverinsa - löydetään murhattuna. Heidän kaularistinsä murhaaja on repäissyt mukaansa muistoksi. Samaan kouluporukkaan kuulunut kolmas nainen siepataan samoihin aikoihin Irakin aavikolla.
Rikospsykologiaan ja rikollisten profilointiin erikoistunut Keskusrikospoliisin komisario Johanna Vahtera lähetetään Helsingistä tutkinnanjohtajaksi kaukaiselle Pudasjärvelle. Koillismaalla Vahtera törmää tiiviiseen lestadiolaisyhteisöön, johon myös murhatut naiset kuuluivat.
Irakissa siepatun Saara Vuoron puoliso Karri ei luota Ulkoministeriön virkamiesten taitoihin vapauttaa Saara terroristien kynsistä, vaan panee toimeksi. Eipä aikaakaan, kun mukaan liittyy Remeksen aiemmista kirjoista tuttu Antti Korpi, joka työskentelee Brysselissä EU-maiden yhteisessä terrorisminvastaisessa yksikössä. Kaksikon matka vie Lähi-Itään.
Ilkka Remes menee uusimmassa romaanissaan vaikeaan ympäristöön, uskonnollisen yhteisön sisään pienelle pohjoissuomalaiselle paikkakunnalle. Remes osaa kuvailla yhteisön rakennetta, sulkeutuneisuutta sekä muiden ennakkoluuloja hienosti, tuskin kukaan loukkaantuu vaikean aiheen käsittelytavasta.
Remes pohtii uskonnollisia asioita enemmänkin. Lukija saa miettimistä, kun joutuu pohtimaan Uuden testamentin evankeliumien ja muiden uskontojen kirjallisuuden syntyä ja tekstien keskinäisiä aikajänteitä.
Pohjoissuomalainen ympäristö on Remekselle vaimonsa kautta varsin tuttua, joten ei ole ollenkaan ihme, että tapahtumat sijoittuvat näille kulmille. Eräässä aikaisemmassa kirjassaan Remes pyörähteli Kajaanin Lehtikankaalla, nyt tapahtumapaikkana on varsin monelle turistille tutun Ison-Syötteen ympäristö.
Täytyy ihmetellä Remeksen taitoja kehittää juoni upeasti ja täysin kansainvälisten tekijöiden tasoisesti. Remes ei häpeä yhtään Tom Clancyn, Clive Cusslerin ja Jack Higginsin seurassa.
Tiettävästi ainakin yksi Remeksen thrilleri on edennyt elokuvakäsikirjoitusvaiheeseen.
Mistä tahansa Remeksen teoksesta saisi vahvan toimintaelokuvan. Mutta millään vain Elokuvasäätiön tukemalla minibudjetilla työhön ei kannata ryhtyä: huikeat tapahtumat ja juonenkäänteet vain vesittyisivät.
Nimessä ja veressä -kirjassakin olisi aineksia kovan luokan kotimaiseen toimintaelokuvaan, ellei henkilövalinnassa sitten mokattaisi täydellisesti ottamalla rooleihin kaikkiin elokuviin kelpaavia, teeveestä tuttuja jasperpääkkösiä.