Pääkirjoitus

Murha po­li­tii­kan vä­li­nee­nä

Anna Politkovskajan lokakuinen murha Moskovassa herätti suurta huomiota. Etenkin länsimaissa se tulkittiin vallanpitäjille kriittisen toimittajan vaientamiseksi ja Venäjän sananvapauden huolestuttavan tilan symboliksi.

Anna Politkovskajan lokakuinen murha Moskovassa herätti suurta huomiota. Etenkin länsimaissa se tulkittiin vallanpitäjille kriittisen toimittajan vaientamiseksi ja Venäjän sananvapauden huolestuttavan tilan symboliksi.

Lähes vuoteen ei uusia käänteitä ole kuulunut, ja Politkovskajan nimi on liitetty noin 200 muun Venäjällä 1990-luvun alun jälkeen oudosti kuolleen toimittajan listaan. On ollut tyypillistä, ettei tapauksia ole selvitetty kunnolla ja syylliset ovat jääneet rankaisematta. Toisaalta Politkovskajan kohtalo ei myöskään näytä merkinneen käännekohtaa Venäjän sananvapaudessa, vaan asiat ovat jatkuneet kutakuinkin ennallaan. Se viittaa murhan luonteeseen yksittäistapauksena.

Maanantaina Venäjän pääsyyttäjä Juri Tshaikin yllätti myönteisesti ilmoittamalla murhaan liittyvistä pidätyksistä. Mukana on tshetsheenitaustaisia rikollisia ja entisiä Venäjän turvallisuuspalvelun ja sisäministeriön joukkojen työntekijöitä. Tällainen kuvio on täysin mahdollinen: Tshetsheniassa paljon liikkunut Politkovskaja oli nainen, jonka moni saattoi haluta vaientaa.

Mutta samaan hengenvetoon pääsyyttäjä politisoi tapauksen. Hänen mukaansa murhan tilaaja asuu ulkomailla ja motiivina oli Venäjän johdon maineen tahraus sekä rahan ja oligarkkien vallan palauttaminen. Tämän osoitteeksi ymmärrettiin heti Lontoossa asuva Boris Berezovski, jonka nimi on jatkuvasti pulpahdellut esiin myös Aleksander Litvinenkon merkillisen polonium-murhan yhteydessä.

Näin Politkovskajan ja Litvinenkon tapaukset kietoutuvat yhteen. Kreml ja Berezovski syyttävät toinen toisiaan murhien tilaamisesta ja vastapuolen maineen horjuttamisesta. Samalla päästään suuriin valtapeleihin ja asioihin, joista todellista tietoa on julkisuudessa kovin vähän olemassa. Venäjän lähestyvät presidentinvaalitkin tuntuvat taustalla.

Venäjän oikeuslaitoksen edessä on nyt valtava, luultavasti ylivoimainen haaste. Sen pitäisi pystyä käsittelemään Politkovskajan murha niin, ettei tekijöiden syyllisyydestä tai syyttömyydestä jää epäilyjä. Se olisi paljon helpompaa ilman puheita poliittisista motiiveista.

Mutta asioiden edelle ei pidä mennä. Tämän hetken tosiasia on, että Politkovskajan murhatutkimuksissa on tehty pidätyksiä. Se on selvä edistysaskel. Muiden johtopäätösten aika on vasta kun on nähty, mihin tapahtumat etenevät.

paakirjoitus@kaleva.fi