Ruotsin poliisin ensimmäisten lausuntojen mukaan ulkoministeri Anna Lindhin puukotus oli todennäköisesti ennalta suunniteltu teko. Jo varhaisessa vaiheessa pidettiin selvänä, ettei kyse ollut mielenhäiriöstä.
Ensivaikutelma onkin, että murha kertoi poliittisesta vihasta, jonka takana saattoi olla sairasta, "kruunua kannattelevaa" kansallismielisyyttä sekä syvää kaunaa ruotsalaisen poliittisen eliitin taholta kenties koettua itsetietoisuutta kohtaan.
Pääministeri Göran Perssonin iskeminen kuoliaaksi olisi tuskin onnistunut aktiivisemman vartioinnin vuoksi, mutta kärkipoliitikko Lindh oli kakkosena ja vielä nainen.
Poliittisesti murha voi kuitenkin johtaa päinvastaiseen lopputulokseen kuin tekijä saattoi toivoa. Ruotsin voi esimerkiksi arvata siirtyvän ennen pitkää euroon. Se taas, miten moni ruotsalaispolitiikko ryhtyy kulkemaan ulkona henkivartijan seurassa, lienee murhaajan kannalta yhdentekevää. Sairaan mielen kiihokkeeksi ja palkinnoksi saattoivat myös riittää julkisuuden (globaalin) suoma riemu, valta ja kosto?
On myös pakko ihmetellä, mahtoiko murhaajan mielessä liikkui äärimmäiseen väkivaltaan kiinnittynyt historiallinen ajankohta (1109).
Yhdysvalloissa hiljennyttiin juuri lukemattomiin muistoseremonioihin, ja presidentti George Bush sanoi pääesiintymisessään, että amerikkalaisia vastaan suunnitellaan yhä hyökkäystä. "Me emme unohda palavia torneja, viimeisiä puheluita tai savua Arlingtonin yläpuolella", Bush sanoi. "Emme unohda niitä pahan palvelijoita, jotka suunnittelivat hyökkäykset." Bin Ladenin lähimmäksi avustajaksi väitetty mies julisti puolestaan viimeisimmässä videokuvassa, että taistelu on vasta alussa.
On luultavasti totta, että väkivalta luo lisää väkivaltaa ja mieletön väkivalta luo lisää mieletöntä väkivaltaa. Demokraattisen poliitikon murha kannustaa demokraattisen poliitikon seuraavaan murhaan.
Fundamentalistinen sitoutuminen väkivaltaiseen "tehtävään", joka on saatu taivaasta tai muilta auktoriteeteilta kuten uhatulta isänmaalta ja loukatulta kansakunnalta, usuttaa muita uskovia kynnyksen yli.
Tukholmassa ei ollut kyse terrori-iskusta, terrorismin vastaisesta sodasta, etnisestä tai uskonnollisesta puhdistuksesta, mutta kenties poliittisesta "siivouksesta". Jotain sen keltaista ennustettiin ruotsalaisessa dekkarikirjallisuudessa jo muutama vuosi ennen Olof Palmen murhaa.
Tilanne ei todellakaan ole Ruotsille uusi. Ja lukemattomat muut kunnialliset valtiomiehet ja poliitikot puhumattakaan tavallisista kansalaisista on murhattu "poliittisin perustein" ympäri maailmaa.
Uusi piirre on ehkä siinä, että väkivallasta on tullut pari sukupolvea maailmansodan jälkeen ikään kuin vielä käsittämättömämpää kuin ennen, jotenkin abstraktia.
Mustavalkoiset poliittiset, nationalistiset ja uskonnolliset intohimot sekä yhtäältä mahdollisimman julkea ja toisaalta vain heikosti peitelty brutaalisuus tuntuvat imeytyneen syvemmälle politiikkaan, mediaan ja yhteiskunnalliseen psykologiaan nk. sivistysvaltioita myöten. Joskus on vaikea erottaa, mikä on mielenhäiriötä ja mikä ei. Ja kostonenkelit jatkavat lentoaan.
Anna Lindhin työ on ohitse.
Ruotsalaiset yrittävät korjata kansankotinsa, mutta tämäkään "Ground Zero" ei unohdu.