Helsinki Viime vuonna tähän aikaan Eppu Nuotiolla ei ollut aavistustakaan siitä, että hän tänä keväänä olisi dekkarikirjailija.
- Aluksi oli pelkästään aihe, tummaihoinen uutistenlukija. Mietin millaisia reaktioita hän saisi katsojissa aikaan ja kuinka niihin vastattaisiin. Kirja vain alkoi mennä dekkarin suuntaan. Olin kovin epäileväinen osaamisestani sillä saralla. Kaikki varmaan arvaisivat murhaajankin heti...
Niinpä Nuotio lähetti kustantamoonsa Otavalle kirjaa pala kerrallaan syynättäväksi. Ja dekkari siitä syntyi, nimeltään Musta. Päähenkilönä suomalainen Suomessa syntynyt nuori mustapintainen toimittajanainen, Pii Marin.
Pii on ihonvärinsä aiheuttamien reaktioiden takia pantu Pasilasta ja valtakunnan televisiouutisista ikään kuin piiloon Yleisradion aluetoimitukseen Lounais-Suomeen. Kaupungissa tapahtuu viimeisillään raskaana olleen naispapin synkeä murha ja Pii pannaan jutun päälle.
Uutistoimittajan työtä Eppu Nuotio ei ole tehnyt, mutta tuntee Ylen muuten hyvin. Lastenkirjailija, näyttelijä, suomentaja, ohjaaja ja näytelmäkirjailija on tehnyt talossa töitä monille toimituksille.
Virkistävä tuttavuus
Dekkarikirjallisuuteen Eppu Nuotio paneutui syvemmin ensimmäisen kerran 22 kesää sitten.
- Tuolloin purjehduslomalla luimme mieheni kanssa kaikki käsiimme saamat Sjöwall-Wahlöö-kirjat. Ja perinne on jatkunut, luemme joka kesä purjehtiessamme kasoittain dekkareita.
Nuotiota miellyttävät eniten pohjoismaiset dekkarit niiden tutun elämänpiirin takia. Kirjoissa ei liikuta kartanoissa ja yläluokan parissa.
Raakaa murhaa lukuun ottamatta myös Nuotion dekkarin tapahtumaympäristö on hyvin arkinen. Ja Piin ongelmat kaikille tuttuja identiteettiin, työhön ja ihmissuhteisiin liittyviä.
Mustasta on otettu jo toinen painos ja elokuvasopimus teoksesta allekirjoitettu. Kirja päättyy uuden alun aavistuksella Piin elämässä. Onko jatkoa tiedossa?
- On, erityisesti sen takia, että kiinnyin Pii Mariniin. Hän on niin erilainen kuin minä ja hänen maailmansa niin toisenlainen kuin minun. Pii on 14 vuotta minua nuorempi, rohkeampi, rämäpäisempi. Oli kuin olisin tutustunut uuteen virkistävään henkilöön.