Kaksi optimistia mahtuu seitsemän asukkaan Hattarvikin kylään. Autioituva Hattarvik sijaitsee pienellä koillisella Fugloyn saarella Färsaarten ääripäässä.
Pääkaupungista Tórshavnista sinne täytyy kulkea lautalla Eysturoyn, Bordoyn ja Svinoyn saarten kautta, että pääsee viimeiselle lauttapätkälle. Tietysti saarikylään voi seilata myös suoraan pääkaupungista omalla veneellä - jos sää ja merivirrat sallivat.
"Hattarvik on mureneva kylä. Siellä ei ole työtä, ei tulevaisuuden mahdollisuuksia", sanoo kolmekymppinen elokuvaohjaaja Teitur Árnason.
Hän teki Hattarvikin asukkaista dokumenttielokuvan, jossa lapsuudenkesiään saarella viettänyt Árnason seuraa kyläläisten arkipäivää syysmyrskyjen aikaan ja jututtaa näitä menneisyyden lisäksi tulevaisuudenkuvista ja unista.
Täällä on tylsää
"Opettaja sanoi, ettei tarvitse kuin kuljettaa 10-20 tyttöä Thaimaasta, niin kyllä kylä virkoaa", toteaa yksi saaren iäkkäistä miehistä. Hän on toinen lievistä optimisteista.
Saaren seitsemästä asukkaasta vain yksi on nainen. Kylässä on ainoastaan yksi perhe, muut miehet asuvat talojaan yksin. Lapsia tai nuoria ei ole ollenkaan. Ainoan perheen pojankin voi jo laskea aikamiespojaksi.
"Ei ole paljon sanottavaa jokapäiväisestä elämästä", huokaa saaren matriarkka. "Aika kuluu ristisanoja täyttäessä, lukiessa ja neuloessa."
"Nyt saarella on niin vähän ihmisiä, että täällä on tylsää", tuumaa keittiönpöydän ääressä istuva mies mustavalkoisessa villapaidassa. Hänen mielestään kylä on tuomittu autioitumaan.
"On pitkäveteistä, kun ei ole lapsia ympärillä", sanoo thai-tyttöjen odottelija.
Köyhät eväät
Parhaina aikoina Fugloyn saarella asui useita kymmeniä ihmisiä. Dokumentin alussa heidän kasvojaan ja kalastajien venekuntia vilahtaa vanhoissa mustavalkoisissa valokuvissa. Elokuvassa jumalanpalvelukseen saapuu vain kolme kylän miehistä. He istuvat hajallaan suurehkon kirkon salissa.
Syrjäseutujen autioituminen ja keskustaajamien imu on yhtä kovaa Färsaarilla kuin Suomessa ja Islannissa. Ilmiö on tuttu ja eväät sen ehkäisemiseksi yhtä köyhät.
"Kaupungeissa ei ole lampaita, joista huolehtia", vertaa kylän nuorin asukas, aikamiespoika. Tanssit ja muut huvitukset eivät häntä kiinnosta. Sen sijaan hän haluaisi kehitellä uuden autotyypin, sillä Fugloyn saarella on tie, joka vie saaren toiseen kylään Kirkjaan.
Toinen kylän optimisteista uskoo, että uusi kommunikaatioteknologia palauttaa ihmiset saarelle: tekemään etätyötä. Samassa lauseessa hän tuskastuu temppuilevaan faksiinsa.
Saaren ainoa nainen arvelee talojen kelpaavan kesäasunnoiksi.
Liian ankea kuva?
Teitur Árnasonin dokumentti sai Färsaarilla ristiriitaisen vastaanoton. Sen sanottiin antavan liian ankean ja pessimisten kuvan.
Färsaarelaiset eivät yksinomaan kiitelleet myöskään Katrin Ottarsdóttirin fiktiivistä elokuvaa Bye Bye Blue Bird (1999), joka kuvaa kotisaarilleen palaavien tyttösten kokemuksia.
Ottarsdóttiria on kansainvälisesti verrattu Jim Jarmuschiin ja Aki Kaurismäkeen. Samaan hengenvetoon voi sanoa, että eiväthän kaikki suomalaiset pidä myöskään vertailukohteen Kaurismäen Suomi- ja ihmiskuvasta.
"Olen tuntenut dokumentin ihmiset koko ikäni ja yrittänyt pysytellä erilläni poliittisista ongelmista. Toivottavasti elokuvani toimii toisilla tasoilla", vastaa Teitur Árnason kritiikkiin.
Färsaarilla rakennetaan paljon uusia teitä ja tunneleita vuorten läpi. Onpa väläytetty myös ajatusta merenalaisten väylien rakentamisesta saarelta saarelle.
"Minusta se on aivotonta", Kööpenhaminassa vakituisesti asuva ja työskentelevä nuori elokuvantekijä paukauttaa.
Árnasonin mukaan mahdollisuudet työskennellä elokuvan parissa Färsaarilla ovat lähellä nollaa. "Tämä on kallis harrastus", hän perustelee muuttoaan isäntämaahan Tanskaan.
Burturhugur kakkonen
Hattarvik-dokumentin nimi Burturhugur on kaksimerkityksinen: se tarkoittaa jotakuinkin unelmoimisen kaltaista mielentilaa ja kaukokaipuuta.
Parhaillaan Teitur Árnason ja sama työryhmä työskentelee uuden projektin, Burturhugur kakkosen parissa. Rinnakkaisteos sisältää tekijöiden havaintoja alemman keskiluokan ihmisten elämästä Kuubassa. Burturhugur kakkosen ensiesitys on Färsaarilla 1. elokuuta uudella poikkitaiteellisella festivaalilla.
Teitur Árnasonin dokumentti Burturhugur (2001) nähdään Oulussa lyhyt- ja dokumenttielokuvien festivaalin Nordisk Panoraman kilpasarjassa 24.-29. syyskuuta. Färsaari-sarjan aiemmat osat julkaistiin Kalevassa 23. ja 24.7.