Ritva-Liisa Pohjalaisen valmistamaa lasitaidetta myydään jopa kymmenien tuhansien eurojen hintaan.
Muotoilija, lasitaiteilija Ritva-Liisa Pohjalainen on nainen, joka on ikuistettu postimerkkiin, hänellä on kunniatohtorin arvonimi, hän on napsinut tuotemuotoiluvoittoja, ja ennen muuta hän on toteuttanut itseään eikä malta lopettaa. Hänen luomisvoimansa siirtyi tekstiileistä lasiin siinä vaiheessa, kun muut yleensä alkavat odottaa eläkeikää, lähes 60-vuotiaana.
Lasitaiteen tekeminen on ollut vaatteita ja tekstiilejä suomalaiseen vientiteollisuuteen suunnitelleen muotoilijan haave lapsuudesta saakka.
Ritva-Liisa Pohjalainen ei jäänyt lasinpuhallustekniikan vangiksi. Vauhtiin päästyään hän on ajatellut lasia uusiksi ja suunnitellut siitä veistoksia, jotka ovat saaneet italialaisen Muranon lasinpuhaltajamaestron vapisemaan innosta. Pohjalaisen taide syntyy italialaisten maestrojen kanssa yhteistyössä uusia lasinpuhallustekniikoita kokeillen.
Riskin taiteensa teosta hän kantaa itse taidealan yrittäjänä.
– Tämän päivän maailmassa ei ole enää isoja firmoja, joissa voi työskennellä, saada kuukausipalkkaa ja kokeilla. Jokainen kokeilu pitää maksaa itse. Sinulla täytyy olla rahaa, jotta pystyt tekemään jotain mitä haluat. Ja pitää pystyä myymään töitä, että voi jatkaa sen tekemistä, mitä haluaa, hän sanoo.
Pohjalainen myöntää, ettei hän voi lasiakaan suunnitellessaan heittää tyystin pois vaatesuunnittelijan taustaansa. Tekstiilien struktuuri muhii taustalla, vaikka työstettävä materiaali on nyt eri. Mutta siinä voi piilläkin se jokin, josta Ritva-Liisa Pohjalaisen tavaramerkin erottaa.
Kutakuinkin jokainen suomalainen nainen tuntee Ritva-Liisa Pohjalaisen sinä vaatesuunnittelijana, joka loi Rils’in elegantin, käytännöllisen ja naisellisen vaatemalliston.
Hänelle itselleen se on menneisyyttä, johon hän ei enää palaa.
– Olen jo unohtanut sen. Se on kaukaista aikaa. Olen mennyt niin paljon lasissa eteenpäin.
Pohjalainen kertoo, että ennen Rils’iä hän kiersi työkseen puoli vuotta Englannissa ja otti suunnittelijan pestin Italiaan. Samalla hän kehitteli mielessään ajatusta laadukkaiden vaatteiden mallistosta, joka olisi suunnattu aikuisille naisille, joiden vartalo muuttuu 30–50-vuotiaina. Siitä tuli Rils’in markkinarako. Hän toimi Luhdassa Rils’in pääsuunnittelijana yli 11 vuoden ajan.
Muotoilijaksi Ritva-Liisa Pohjalainen päätyi siitäkin huolimatta, että hänen isänsä halusi hänestä arkkitehdin. Hänet valittiin Taideteollisen korkeakoulun tuotesuunnittelun linjalle toiseksi korkeimmalla pistemäärällä.
Isänsä takia hän luki Raahen lukiossa pitkää matematiikkaa. Sen oli nuorelle naiselle kuin painajaista. Hän sai osasta kokeista kympin, osasta nelosen ja osasta 0:n. Syy siihen piili siinä, että hän opiskeli kaikki löytämänsä vanhat koetehtävät ja opetteli ne ulkoa. Tärpeillä hän pärjäsi toisinaan hyvin. Yo-kokeen pitkästä matematiikasta tuli lubenter approbatur.
– Suurin epäoikeudenmukaisuus minun elämäni kannalta oli se, että kun Raahen lukiossa piti valita, ketkä lukevat pitkää saksaa ja ketkä pitkää englantia, meidät pantiin pituusjärjestykseen, ja kun olin toiseksi lyhyin, jouduin lukemaan pitkää saksaa!
Hänen ensimmäinen tekstiiliopettajansa oli kotiompelija Ilona Tuominen, hänen mumminsa, joka hoiti paljon Ritva-Liisaa lapsena. Tyttö sai leikkiä tilkuilla ja polkea mummin ompelukonetta.
– 12-vuotiaana sain oman sähköompelukoneen. Tein keskikoulussa vaatteita kavereille, ja sain siitä rahaa. Meillä oli iso perhe, rahaa ei ollut paljon, ja piti tehdä töitä.
Äiti osti ruotsalaisen musiikkilehden, jossa oli kuvia Beatlesista ja soittajien vaatteista. Jo silloin hänestä tuli muotisuunnittelija.
– Muistan, että tein oikein leveälahkeiset housut. Äiti vei minut potkukelkalla kouluun, ja minä ihailin, miten lahkeet lepattivat tuulessa!
– Minulla oli erikoisia vaatteita. Vanhemmat olisivat voineet sanoa niitä kaiken maailman hullutuksiksi mutta eivät sanoneet.
Hän haluaisi työstää vielä metalliveistoksia Raahessa asuvan veljensä Esa Pohjalaisen kanssa. Tällä on verstas Pattijoella. Se olisi täysin uusi aluevaltaus.
Kuka?
Kansainvälisesti tunnettu lasitaiteilija ja muotoilija Ritva-Liisa Pohjalainen syntyi Pattijoella 1949 Aino ja Tauno Pohjalaisen 5-lapsisen perheen esikoiseksi.
Hiihti ja suunnisti vakavissaan kouluaikoina ja voitti muun muassa Pohjois-Suomen mestaruuksia.
Pääsi Taideteollisen korkeakoulusta suoraan Piretan vientisuunnittelijaksi.
On suunnitellut P.T.A:n, Silon, Kestilän ja Finn-Flaren vaatemallistoja, nimeään kantavaa Rils’-vaatemallistoa sekä muun muassa Finnairin ja Alkon työpuvuston.
Opiskeltuaan lasi- ja keramiikkamuotoilijaksi hänen aloitti työskentelyn suurten lasinpuhaltajamestareiden kanssa.
Hänen lasitaidenäyttelynsä sai Kiinan Sanghaissa vuonna 2017 valtavan mediahuomion.
Hänen suunnittelemaansa taidelasia työstetään Italian Muranossa ja Nuutajärvellä.
Suunnittelee hautamuistomerkkejä, tekstiilejä, kankaita ja valaisimia.
On saanut lukuisia palkintoja ja tunnustuksia, kuten Kultaisen vaatepuun ja Kaj Franckin palkinnon. Vuonna 2015 hänet valittiin Vuoden naiseksi.
Puolisonsa Yrjö Möttösen hän tapasi 17-vuotiaana. Heillä on 2 poikaa.
