Pekka Homanen on
oululaisravintola PSK Kaupunnin huhtikuun taiteilija.
Kuvataiteilija Pekka Homasen töissä toistuva muovihärkä tuo väkisinkin mieleen katalonialaisen punaviinin Sangre de Toron. Muovihärällä Homanen ei varsinaisesti viestitä olevansa kyseisen viinin ystävä, vaan häntä kiehtoo härän aggressiivinen asento.
Kollaasitekniikan kannalta olennaista on myös se, että härät ovat muovia, jota valmistetaan öljystä. Öljy taas liittyy Homasen töihin New Yorkin vuoden 2001 terrori-iskujen kautta.
Vaikka Homanen on kuvataiteilijana hyvin monipuolinen, melkein kaikkien teosten lähtökohta juontaa juurensa WTC-iskuihin ja niiden seurauksiin. Aluksi hän lähestyi aihetta abstrakteilla töillä, joissa oli laajoja värikenttiä, aggressiivista punaista väriä, muoviöljyä ja tietysti muovihärkiä.
Abstrakteista töistä Homanen liukui ornamentteihin. Niistä hän innostui taidekoulun maalausreissulla Alhambran palatsissa Espanjassa. Kaiken kruunasi eräästä islamilaista uskontoa ja taidetta käsittelevästä kirjasta löytynyt mielenkiintoinen kaava.
"Kun olin ensimmäistä kertaa tehnyt sitä kuviota, huomasin, että siinähän on Amerikan viisisakarainen tähti. Eli islamilaisuus ja länsimaat siinä tuhansia vuosia vanhassa kuvioissa. Sitten väriä eri tavalla käsittelemällä ja kuviota rikkomalla ne linkittyivät Irakin ja USA:n sotaan."
Myös Homasen lapsiaiheet ovat peräisin samoilta taidekouluajoilta. Niissäkin on taustalla sama asia, sivustakärsijät. "Pienet lapset ja kaikki sivulliset saavat aina tuta isojen poikien leikeissä."
Yhteiskunnan ruotiminen jatkuu muissakin töissä. Vaikka Homasella on taiteilijana selkeät lähtökohdat, hän jättää pallon katsojalle.
"Jos olisin mainosmies, laittaisin kirkkaan selkeästi, että tässä on Irakin ja USA:n sota, ja tätä mieltä minä olen asioista. Mutta minä vain pistän ajatuksia mukaan. Jollekinhan noista ornamenteista voivat tulla mieleen vaikka pienet espanjalaiset kylät, jotka ovat täynnä tuollaisia kuvioita."
Ihan tyhjän päälle Homanen ei katsojaa kuitenkaan jätä, sillä hän saattaa viitata lähtökohtiinsa jo teosten nimissä. Eräskin työ on nimeltään American Stars.
"Hyvin harvalla on taidenäyttelyssä aikaa istua ja miettiä teosta omalta kantiltaan. Katsojat haluavat aika suoraan tietää, mitä taiteilija on itse ajatellut. Ainakin minusta tuntuu siltä. Nimi on pieni maamerkki, joka johdattelee", Homanen miettii.
"Taiteilijana tietenkin toivoo, että ihmiset katsoisivat töitä mahdollisimman monessa tasossa. Ei ole yhtä oikeaa tulkintaa."
Lukuisten muiden kuvataiteilijoiden tapaan Pekka Homasellakin on ollut voimakas halu luoda ihan pienestä pitäen. Homanen on kuitenkin siinä mielessä poikkeus, että hän meni taidekouluun vasta 34-vuotiaana.
Kankaanpään taidekoulussa Homaselle sanottiin, että hän on liian vanha, eivät vanhat jaksa keskittyä. Taiteilija itse epäilee lausunnossa olleen myös tulosvastuuajattelua.
"Se nyt oli vain yhden ihmisen mielipide. Suurin osa nauroi sille päin naamaa", hän kuittaa tapauksen.
Taidekoulun jälkeen Homasen ura lähti jouhevasti käyntiin. Hän sai järjestettyä itselleen näyttelyjä ja työhuoneen saman tien. Taloudellista turvaa taas toi pesti Limingan taidekoulun opettajana.
Toisinaan taiteilijat jämähtävät toistamaan itseään. Homasella ei sellaista ongelmaa ole ollut. Hänen tyylinsä käsitellä samaa asiaa eri tavoin saa koneiston pyörimään. Tekotavat ikään kuin ruokkivat toisiaan.
"Joillekin se ei sovi. Joku saattaa tehdä hirveän määrän erilaisia töitä, eikä ikinä löydä omaa tapansa tehdä. Mutta minulle se on luontevaa."
Näyttelyissään Homanen haluaa esitellä tekemisensä eri puolia. Islamilaiset työnsä hän on ripustanut PSK Kaupunniin, kun taas lapsiaiheet pääsevät Oskari Jauhiaisen taidemuseoon Kiiminkiin toukokuussa.