Euroopan unionissa on väännetty pitkään kättä muovipusseista. Kysymys on maailmanlaajuisesta ympäristöongelmasta, joka odottaa ratkaisua.
Niin käteviä käyttää kuin muoviset kauppakassit ja hedelmäpussit ovatkin, ne ovat samalla merkittävä ympäristösaaste. Suurin osa pusseista päätyy käytön jälkeen luontoon, missä ne eivät hajoa vaan ainoastaan jauhautuvat pieniksi hitusiksi.
Ajan myötä muovi löytää tiensä lintujen ja muiden eläinten sisälle, ketjun loppupäässä ihmiseen.
Muovipusseja arvioidaan valmistettavan 500 miljardista aina biljoonaan kappaletta vuodessa. Suomessa käytetään noin 300 miljoonaa pussia vuodessa.
Pitkäaikaisen käytön jäljet näkyvät luonnossa. Karmaisevin esimerkki löytyy Tyyneltämereltä. Sen pohjoisosassa on valtava jätepyörre, jonne on vuosikymmenten saatossa kasaantunut meressä jauhautunutta muovisaastetta.
Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät tällä viikolla sopuun keinoista muovipussien vähentämiseksi. Jäsenmaille tarjotaan kahta vaihtoehtoa.
Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan muovipussien käyttöä rajoitetaan asteittain niin, että vuonna 2040 niitä kuluu 40 pussia henkeä kohti vuodessa. Toisessa vaihtoehdossa kaikki ohuet muovipussit pantaisiin verolle vuonna 2018.
Suomella on lyhyt matka maaliin, sillä täällä kuluu 55 muovipussia henkeä kohti vuodessa, kun koko EU:n keskiarvo on 176.
Muovin vähentäminen tarjoaa erinomaisen tilaisuuden korvaavien tuotteiden kehittämiseen. Puupohjaiset luonnossa hajoavat pakkausmateriaalit, joiden teko Suomessa hallitaan, nousevat vielä arvoonsa.
Pääkirjoitus