Muotoseikka ei saa kaataa Tyrnävän etälukio-opetusta. Hyväksi havaittu malli on elinkelpoinen. Sen sijaan opetusministeriön on syytä tarkentaa toimintatapojaan.
Tyrnävän lukiolaisten etäopetuksen kohtalo opetus- ja kulttuuriministeriön pyörityksessä täyttää kaikki farssin ainekset. Takertuminen muotoseikkaan uhkaa romuttaa toistakymmentä vuotta jatkuneen toimivan ja palkitun etäopetuksen Oulun kanssa.
Kaiken kukkuraksi Oulu voi joutua maksamaan kohtuullistamisen jälkeenkin yli 700?000 euroa takaisin opetuksesta saamiaan valtionosuuksia. Summa on poissa Oulun opetustoimelta eli vastedes jostain joudutaan säästämään lisää. Merkillisintä asiassa on se, että etäopetus kehitettiin aikoinaan yhteistyössä ministeriön, Pohjois-Pohjanmaan liiton, Oulun, Tyrnävän ja Ylikiimingin kanssa.
Tyrnävä lähti hankkeeseen mukaan, koska ei saanut ministeriöltä omaa lukiolupaa.
Etäopetuksessa haettiin ministeriön innoittamana myös kokemuksia teknologisten menetelmien mahdollisuuksista ja videoneuvottelujen kehittämisestä opiskelussa.
Vuosittain 30--50 lukiolaista on saanut etäoppia Tyrnävällä. Ilman etäopetusta tyrnäväläisnuoret joutuvat suuntaamaan lukioon Muhokselle, Kempeleeseen tai Ouluun.
Etäopetus päivälukion yhteydessä on herättänyt laajaa kotimaista ja kansainvälistä kiinnostusta. Kyseessä on varsinainen pioneerityö. Toimintamallille on suuri kysyntä tulevaisuudessa.
Toimintatapaa on kiitelty ja pidetty esimerkkinä siitä, miten opetus voidaan järjestää harvaanasutuilla alueilla. Tyrnävän kokeilujen pohjalta Pohjois-Pohjanmaalle on levinnyt kattava etälukioverkosto.
Nyt kiistellään siitä, olisiko kokeilujakson jälkeen pitänyt hakea järjestämislupaa ja kenen tehtävä olisi ollut huomata asia. Takertuminen muotoseikkaan on kohtuutonta varsinkin kun opetus- ja kulttuuriministeriö on alusta asti ollut mukana hankkeessa.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä joku ei nyt tiedä, mitä toinen käsi tekee. Asiaa on jauhettu eri tahoilla kaksi vuotta, mutta mikään ei ole saanut ministeriön virkamieskunnan kantaa järkkymään. Mitättömän muotovirheen osoittamisesta on tullut tärkeämpää kuin toimivan järjestelmän tukemisesta. Luulisi, että olisi tähdellisempääkin tekemistä kuin tarttua lillukanvarsiin. On itsestään selvää, että Oulu olisi hakenut lupaa, jos olisi tiennyt, että se on välttämätöntä. Pikemminkin ihmetystä herättää asian esiin nostaneen opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehen menettely.
Onko virkamiehen tehtävä puutteen havaittuaan estää ja hankaloittaa toimintaa vai opastaa ja neuvoa, miten asian voi ratkaista? Toimintamallina näyttää olleen asioiden hankaloittaminen.
Nyt joustamaton asenne aiheuttaa suuret vahingot, jotka jäävät Oulun kaupungin ja etälukiota käyvien tai sitä harkitsevien nuorten maksettavaksi.
Periaatteelliseksi kehkeytynyt kiista on syytä katsoa loppuun asti. Oulun on syytä hakea lupa, jonka se mitä ilmeisimmin myös saa. Kaupungin kannattaa myös valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen valtionosuuksien takaisinperinnästä.