Simo Heikkilän ja Petteri Laitin yhteisnäyttely Rovaniemen taidemuseossa esittelee kaksi tekijää, joilla on erilaisuudestaan huolimatta samansukuinen suhde esinemaailmaan ja materiaaleihin.
Petteri Laiti on Inarissa työskentelevä kultaseppä ja saamenkäsityön mestari, Simo Heikkilä monesti kansainvälisestikin palkittu sisustusarkkitehti.
Molempien tuotannossa näkyy muotoilijan dilemman pohtiminen: miksi tehdä uusia esineitä jo ennestään tavarapaljouteen hukkuvaan läntiseen maailmaan.
Simo Heikkilän tuotannossa tämän ongelman miettiminen näkyy keskittymisessä ihmisen asumiselle ja toiminnalle olennaisten esineiden muotoiluun. Heikkilä on valikoinut tavaransa kysymällä ihmisiltä näille tärkeimpiä huonekaluja ja pienesineitä.
Lukaali-kokonaisuus koostuu näistä perustavaroista. Huonekaluista mukaan ovat valikoituneet sänky, pöytä, tuoli, kaappi, nojatuoli, penkki, sohva ja keittiökaluste. Esineistö koostuu paljolti syömiseen liittyvistä keittiötavaroista, lisänä matto ja kangas. Vastaajien toivomia taidetta ja kukkaa edustaa radio.
Heikkilän Lukaalin valmistus on paikallista, käsityöläisten tai muotoilutuotteisiin keskittyvien yritysten työtä. Myös materiaalit ovat kotoisia, suomalaisia puulajeja, rautaa, savea, lasia.
Muodoltaan pienesineet nivoutuvat suomalaiseen funktionalismiin. Puukuppi muistuttaa kahta muuta toimivaa juomaastiaa, Kaj Frankin Kartiolasia ja porrasprofiilista Aino Aallon käyttölasia. Pelkistettyyn muotoiluun voi liittyä myös nostalgian häivähdys. Heikkilän mustan maton punavalkoinen reunaraidoitus on mitta, kansakoulun metrimitasta lainattu.
Toiseen saliin sijoitetuissa Simo Heikkilän penkissä, kaapissa ja ulkotuolissa on käytetty jätepuuta ja kierrätysmateriaalia. Rimanpätkistä kootut kaapin seinät ovat veistoksellisen kauniit. Ulkotuoli merimerkistä on aika hauska esine, sukua jokapojan kesämökkinikkaroinnille.
Mutta miten saada kuluttajaksi sopeutunut ihminen palaamaan takaisin yksinkertaiseen, kun se on vapaa valinta eikä olosuhteiden sanelema pakko. Simo Heikkilän luoma esineympäristö on moneen mukautuva ja esteettisesti onnistunut. Se palkitsee määrällisesti vähempään tyytymisen laadulla.
Petteri Laiti jatkaa saamelaisten perinteisen esineistön ja korujen valmistusta niitä myös uudistaen. Laitin esinemaailman karsiutuminen on tapahtunut oikeastaan hyvin pitkää tietä. Nämä tavarat ovat aikoinaan olleet niin tarpeellisia, että niitä on kuljetettu mukana poropaimenten liikkuvassa elämässä.
Kuksat, poronlypsyastiat, puukot ja erilaiset nahkaiset säilytyspussit ovat säilyttäneet muotonsa mutta saaneet osin uusia käyttötarkoituksia. Suolapussi on muotoutunut kännykälle tai pankkikortille sopivaksi.
Oma lukunsa Laitin tuotannossa ovat korut. Saamelaisten korumallit ovat vanhoja, mutta Petteri Laiti on ensimmäinen saamelainen kultaseppä, joka niitä valmistaa. Ennen korut ovat olleet myös kätevä tapa kuljettaa varallisuutta aina mukana.
Laiti on uudistanut perinteisen riskun mallia siirtämällä laitojen lehdykät korun pintaan. Ratkaisun kauneuden huomaa oikeastaan vasta, kun näkee korua kantavan ihmisen liikkeessä. Pienet hopeapalat taittavat valoa läikkyen suurempaa peilaavaa solkea vasten.