Maija-Leena Laajanen, 66, suhahtaa vauhdilla Oulun keskustassa sijaitsevan naisten vaatetusliikkeen Uuden Muodin toimitiloihin ja puhkuu intoa: Kyllä oli hyvä analyysi suomalaisesta yhteiskunnasta tämän päivän Kalevassa. Siinä oli koko joukko ajatuksia, joista olen samaa mieltä.
Runsas kuukausi sitten yrityksen vetovastuun tyttärelleen Jaana Hoffrenille, 46, siirtänyt Maija-Leena puhuu kolumnista, jonka raflaava otsikko kuuluu: Suomi-neidolla menossa kuumat vaihdevuodet.
Kirjoitus nostaa esille asioita, jotka hänenkin mielestään kaipaavat yhteiskunnassamme korjaamista. Niin yrittäjä kuin yhä sielultaan onkin, hän pitää tämän ajan arvoja armottoman kovina, päättäjien vastuuta ja arkielämän tuntemusta liian vaatimattomana.
Vaikka vaatetusalalla olemmekin, ei tässä barbinukeiksi voi heittäytyä. Yhteiskunnan asioita pitää tuntea ja politiikkaa seurata. Niin kiirettä ei aamulla saa olla, etteikö pääkirjoituksia ehtisi lukemaan, hän touhuaa.
Tytär Jaana ei juuri nyt ole äitinsä mielipiteitä kuulemassa. Monessa asiassa hän on kuitenkin samaa mieltä: Kaikki sanovat, että äidistä olisi tullut loistava poliitikko, hän sanoo ja lisää, että silloin kun äiti on vauhdissa, on syytä vain kuunnella. Maija-Leena kun saattaa innostua aiheesta niin, että paikka ja aika unohtuvat ja äänikin innosta kohota. Muotiliike ei ehkä ole kaikkein sopivin paikka yhteiskuntapoliittiselle sanamittelölle, Jaana nauraa.
Samaa näköä
Jo ulkonäkö kertoo, että Maija-Leena ja Jaana ovat äiti ja tytär: suuret ruskeat silmät, korkeat poskipäät, vaaleat hiukset. Molemmilla pilke silmässä ja hurtti huumori käytössä. Äiti vain on sukkelampi suustaan, tytär jaloistaan.
Jaanan ollessa pieni tuntui välillä siltä, että tytöllä on enemmän jalkoja kuin sialla tissejä, äiti hersyttää.
Ulkonäköön yhtäläisyydet eivät kuitenkaan lopu: Naiset asuvat samassa taloyhtiössä ja ovat molemmat yhden tyttölapsen äitejä. Jaanan tytär Johanna on 24-vuotias ja opiskelee kaupallisia aineita. Maija-Leenan suuri ja ääneen julkistettukin haave on, että kun tytär aikoinaan jää eläkkeelle, tyttärentytär jatkaa hänen työtään. Mutta sen aika näyttää.
Yrittäjän tyttärenä kasvaneella Jaanalle vaatetusala oli itsestäänselvyys. Kokemusta käytännön työstä on kertynyt jo yli 20 vuotta. Niistä kymmenkunta Kajaanissa, jossa hän hoiti yrityksen sivuliikettä.
Sukupolven vaihdosta juhlistettiin 26. päivä marraskuuta yli 300 asiakkaan ja ystävän todistamana. Asia oli vireillä pitkään ja päätöksen toteuttaminen aikaa ja byrokratiaa; asioimista virastoissa, pankeissa ja vakuutusyhtiöissä.
Tuore yrittäjä on kouluttautunut alalle myös teoriassa, opiskellut yrittämiseen ja johtamiseen liittyviä asioita pian kolmen vuoden ajan. Hän on kätevä käsistään, taitaa hattujen ja turkiksen työstämisen. Sitä todistavat vuonna 1993 suoritetut kisällin ja modistimestarin tutkinnotkin. Viimeksi mainitun harvinaisuudesta tässä ajassa kertoo se, edellinen kerran tutkinto suoritettiin 30 vuotta sitten.
Käden taidoistaan naiset saavat kiittää kainuulaisia geenejään. Maija-Leenan äitikin, Jaanan mummo, oli ammatiltaan ompelija. Häneltä naiset ovat myös perineet huumorinsa ja tilannekomiikan tajun.
Huumorin ohella tämän päivän naisyrittäjiltä vaaditaan rankkaa työntekoa sekä vahvaa itsetuntoa. Heikolla itsetunnolla ei tehdä mitään, Maija-Leena toteaa tyynesti.
Kaikki eivät kuitenkaan saa sitä synnyinlahjanaan. Ja vaikka Maija-Leenan kohdalla näin on käynytkin, sekään ei ole aina riittänyt liikemaailmassa. Itsetunnossa on ollut kasvamisen varaa.
Iän myötä omia mielipiteitä sanoo rohkeammin. Itsekritiikki siinäkin toki täytyy säilyttää ja suhtautua yhteiskunnan muutoksiin maalaisjärjellä. On selvää, että liike-elämä muuttuu, sitähän kuvaa jo sana liikekin.
Omissa saappaissa
Kun nainen on yrittäjä ja äiti, vastuuta riittää myös perheestä ja lapsista. Maija-Leenan mielestä lasten tulisi saada olla mahdollisimman pitkään lapsia, eikä sysätä vastuuta heille liian varhain.
Se, että yrittäjät olisivat lapsivastaisia, on hänestä ennakkoluulo. Totta sen sijaan on, että äitiyslomamaksut ja lomaltapaluurahat rasittavat pienyrittäjiä taloudellisesti. Äitinä ei Maija-Leena koe olleensa esimerkillinen, eikä liioin halua olla ihminen, joka aina haluaisi olla oikeassa.
Kyllä äiti oli paljon töissä ja siksi opin jo varhain tekemään itse ratkaisuja omasta elämästäni, Jaana sanoo ja lisää, että yhteistuumin asiat on kuitenkin hoidettu. Uhittelun asteelle äidin ja tyttären suhde ei koskaan ole ajautunut.
Mutta sitähän en tiedä, miten hirveät traumat olen tyttärelleni jättänyt, Maija-Leena heittää puolileikillään ja katsoo tytärtään. Kyllä Jaana nyt joutuu velkataakkansa kanssa koville. Yrittäjien asemaa kadehditaan ja heitä pidetään ahneinakin. Mutta se vielä puuttuisi, että pitkien työpäivien jälkeen pitäisi vielä kerjäämään ryhtyä.
Selvää on, että yrityksen sukupolvenvaihdoksen myötä äidin ja tyttären yhtäläisyydet ja erilaisuudet tulevat tarkkaan syyniin. Onpa joku jo ääneen todennut tyttären astuneen äitinsä jäljitä suuriin saappaisiin. Omilla saappaillani olen kyllä ajatellut kävellä, kertoo tytär vastanneensa.
Suurin ero heidän välillään on sosiaalisuudessa. Vaikka Maija-Leena työpäivänsä aikana keskusteli kymmenien ihmisten kanssa, sosiaalisuutta riitti myös vapaa-ajalle. Pitkän työpäivän jälkeen hän nautti keskusteluista ystäviensä kanssa. Jos soitan hänen kännykkäänsä illalla, melko varmaa on, että lankapuhelin on varattu ja äidillä menossa pitkä keskustelu jonkun ystävänsä kanssa.
Maija-Leena on myös innokas juhlien järjestäjä ja haaveilee, että Jaana kahden vuoden kuluttua järjestäisi yrityksen 80-vuotisjuhlat. Kolme vuotta sitten hän järjesti 75-vuotisjuhlan. Se keräsi Madetojan salin täyteen asiakkaita ja ystäviä.
Toki Jaanallekin ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta hän nauttii myös yksinolosta. Työstä irrottautuminen on hänen mielestään yrittäjän velvollisuus. Eihän siinä ole mitään järkeä, että yrittäjä kuluttaa itsensä loppuun. Silloinhan loppuu työ myös työntekijöiltä.
Hänen mielestään on nurinkurista, että nuoria kannustetaan perustamaan yritys starttirahalla ilman käytännön kokemusta ja koulutusta. Osa niistä jää henkiin, mutta luvattoman moni ajautuu konkurssiin. Ammatillisissa kouluissa pitäisikin lisätä yrittäjäkoulutusta. Suomi ei ole ollut yrittäjäystävällinen maa. Nyt siitä maksetaan, kun monellekaan pienyrittäjälle ei löydä jatkaa.
Kaikki alkoi hatusta. Jaana Hoffren jatkaa yrittäjänä äitinsä Maija-Leena Laajasen jalanjäljissä. Mutta omissa saappaissa.