Jos politiikassa tulee hiljaista, apu on lähellä: valtion omistajaohjaus. Tuskin on mitään muuta asiaa, josta nousisi yhtä säännöllisin väliajoin politiikan ja moraalin, tai moralisoinnin, sekainen keitos. Siitä kiivaillaan aikansa kunnes aihe unohtuu – ennen kuin nousee uusi omistajaohjauskärhämä.
Uusin soppa keitettiin Finnairin toimitusjohtajan Pekka Vauramon 130 000 euron lisäeläkkeestä. Kun se vielä tuli julki politiikan syksyn ja työmarkkinaneuvottelujen kynnyksellä, mehevät ainekset olivat valmiit.
Ristiriita ei ole se klassinen, työn ja pääoman, vaan äänestäjien mandaatilla toimivien poliitikkojen ja voittoa tavoittelevien pörssiyhtiöiden välinen. Se vain hankaloituu, jos valtio on enemmistö- mutta ei ainoa omistaja kuten Finnairissa.
Omistajaohjausasiat ovat poliittisesti vaarallinen liukumiina. Kysykää vaikka Heidi Hautalalta (vihr.), joka joutui lähtemään hallituksesta vuonna 2013 sen jälkeen kun valtionyhtiö Arctic Shipping oli vetänyt hänen ohjeensa mukaisesti pois ympäristöjärjestö Greenpeacea koskeneen rikosilmoituksen. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) liukasteli puolestaan Finavian johdannaiskaupoista nousseessa jupakassa.
Nyt helteessä on elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.), joka peri omistajaohjausasiat pääministeri Juha Sipilältä (kesk.) viime keväänä.
Finnairin hallituksen Vauramolle jakama lisäeläke on yleisessä katsannossa ilman muuta kohtuuton. On helppo ymmärtää eläkkeen taviksissa herättämää närää, ovathan he joutuneet kiristämään taloustalkoissa vyötään monta reikää. Samaan aikaan talouselämän hyvä veli -rälssi, jonka käsitys kohtuudesta on eri maailmasta, jakaa toinen toisilleen muhkeita etuja.
Ilta-Sanomien selvityksen mukaan Vauramon lisäeläke oli kuitenkin vuonna 2016 pienin lisäeläkkeistä, joita oli maksettu valtion enemmistö- tai osaomistamien pörssiyhtiöiden pomoille.
Kaiken melskeen keskellä kannattaa lukea hallituksen omistajaohjausta koskeva viimevuotinen periaatepäätös. Päätöksen liitteessä nro 2 sanotaan lisäeläkkeistä sanatarkasti näin: ”Valtion kanta omistajana on, että lisäeläkkeitä ei käytetä palkitsemiseen. Jos yhtiössä on muita omistajia, lisäeläkkeestä päättää yhtiön hallitus.”
Liitteessä todetaan myös, että johdon ja henkilöstön palkitsemisesta päättää yhtiön hallitus ja ettei valtio omistajana tee palkitsemista koskevia päätöksiä.
Valtio omistaa Finnairista tällä hetkellä vajaat 56 prosenttia eli ei ole läheskään ainoa omistaja. Vaikka Vauramon lisäeläke on yli äyräiden, muodollisesti päätös tehtiin oikein. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä, mitä olisi tapahtunut, jos tieto Vauramon lisäeläkkeestä olisi mennyt omistajaohjauksesta aiemmin vastanneelle Sipilälle. Hän sanoi perjantaina, että palkitsemisohje on tehty noudatettavaksi.
Poliitikkojen sanailussa yhdet (oppositiopuolueet) yrittävät jälkikäteen kerätä hiiliä vastuuministeri(e)n niskaan ja toiset (hallituspuolueet) valittelevat matalaotsaisesta päätöksestä. Kun pöly laskeutuu, päätös tuskin muuttuu. Jos Vauramo ei itse luovu lisäeläkkeestä, yksityisoikeudellista sopimusta on vaikea purkaa.
Lintilä on sanonut, että Finnairin hallituksen kokoonpanoa tarkastellaan seuraavassa yhtiökokouksessa. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa potkuja. Hallituksen puheenjohtaja Jouko Karvinen on ensimmäinen potkuehdokas.
Karvisen asemaa ei vahvista hänen Lintilälle lähettämänsä, suorastaan keljuileva kirje. Karvinen toivoi siinä ”nöyrästi”, että Finnairin hieno työ saisi huomiota, koska ”tehdyn työn tuloksista kaikki osakkeenomistajat ovat selvästi hyötyneet”. Hän ilmoitti silti kunnioittavansa Lintilän näkemystä, että päätös ”ei mielestänne” ollut valtio-omistajan tahtotilan mukainen. Finnair tarvitsee ”jatkossakin” omistajien tuen, Karvinen viestitti.
Karvinen muistutti lisäksi, että lisäeläkeasia oli esillä myös viime maaliskuun yhtiökokouksessa. Meteli nousi siis vasta Helsingin Sanomien uutisesta.
Kohun keskiössä on myös valtioneuvoston omistajaohjausosaston päällikkö Eero Heliövaara. Bisnesjohtajataustainen Heliövaara sanoi Talouselämän haastattelussa olleen harmillista, etteivät päättäjät ole kaikissa tilanteissa halunneet saada kaikkea informaatiota. On hyvä kysymys, liittyykö arvoituksellinen sanonta myös tähän tapaukseen.