Oulu "Merkki on maun korvike", sanoo muodintutkija.
"Niin. Siinä on suuri totuus", vahvistaa muodinluoja, jota tutkija on tutkinut.
"Logo korvaa itseluottamuksen", jatkaa tutkija ja toteaa, että salonkivaatteissakin on aina ollut merkki, mutta se merkki on pieni ja puvun sisällä, ei päällä.
Samalla hän kertoo unohduksensa. Hänen piti ottaa mukaan tällaisia salonkivaatteiden sisältä löytyviä merkkejä, joita on valmistettu nauhana. Nimenomaan nauhoja oli tarkoitus tuoda Ouluun ja panna esiin juuri tähän tilaan, mutta kuten sanottu, nauhat unohtuivat.
Tutkija on Ritva Koskennurmi-Sivonen ja muodinluoja, jota hän on tutkinut, on RiittaImmonen.
Heidän perjantaina käymänsä keskustelu koskee kaikessa aforistisessa kriittisyydessään suomalaisten tämänhetkistä pukeutumista.
Nauhoja, joita oli aikomus tuoda rekvisiitaksi tähän paikkaan, Pohjois-Pohjanmaan museon pohjakerroksessa avattuun näyttelyyn, ovat Atelier Riitta Immosen merkkejä.
Esitteleehän koko kesäksi avattu näyttely suomalaisen ateljeemuodin Grand Ladyn viimeksi kuluneen kolmen kuukauden suururakan, 43 uniikkikaulusta, joita tämä yhdessä kahden ompelijansa kanssa teki. Tai jos ihan rehellisiä ollaan: niitä on 42, sillä joukon jatkona on yksi Immosen tutkijan, fil.tri Ritva Koskennurmi-Sivosen valmistama samettikaulus. "Upea samettikaulus", täsmentää Riitta Immonen.
Osa Immosen kauluksista on kuin kaulakoruja, osa taas on sukua huiveille. Kaulakorumainen on ainakin Jousimies -niminen turkooseista lasihelmistä valmistettu kaulus ja mitä huivimaisin on Riitta Immosen itsellensä suunnittelema Huivin henki. Tämä punainen silkkiluomus oli alunperin omalta pojalta Ilkalta lahjaksi saatu egyptiläinen huivi, jonka äiti muutti viittamaiseksi kaulukseksi ja on jo testannut sitä Espanjassa käydessään ja siellä sen hyväksi havainnut.
Joidenkin kaulusten materiaalit kertovat tarinaa Immosen uran historiasta. Joko tai on nimeltään Immosen salonkiajoilta peräisin oleva käsin kirjailtu silkkisamettikaulus. Noin sata vuotta sitten virkattu pitsi on kokenut uuden tulemisensa kauluksena, joka on nimeltään Gertrud, ja yhtä vanha on hiuskoru, josta on tähän näyttelyyn tehty kaulapanta. Se on saanut raflaavaksi nimekseen Musta ruusu.
60 vuoden mittaisen uran muotisuunnittelijana luonut Riitta Immonen on sitä mieltä, että kaulus on puvun sielu: kaulus korostaa kasvoja ja antaa koko puvulle yleisvaikutelman.
Riitta Immosen eleganssia on ollut esillä viime aikoina muuallakin kuin Oulussa. Valtakunnallisen Designmuseon tukiryhmä Taideteollisuusmuseon Ystävät ry on lahjoittanut museolle Immosen suunnitteleman 1960-luvun lopun iltapuvun, joka on ollut hiljattain nähtävänä tuon museon näyttelyssä. Pohjois-Pohjanmaan museossa Riitta Immosen uran eri puolia on esitelty tätä ennen jo kahdesti aiemmin.
Museonjohtaja Ilse Juntikka, joka on järjestänyt Riitta Immosen tuotannosta näyttelyt Pohjois-Pohjanmaan museoon, on luonut Immosen moderneille kauluksille kehyksen kokoamalla henkilökuntineen samaan pohjakerroksen näyttelytilaan historiallisen kauluskatsauksen.
Kaksi kaulusta päällekkäin
Esillä on kauluksia museon omista kokoelmista ja näytteitä sekä maalatuista että valokuvatuista henkilöistä, joiden yhteinen nimittäjä on kaulus.
Myös sanat on otettu kuvien avuksi.
Niinpä paljastetaan Oulun kuuluisimman historiallisen kauluksen salat: tuomiokirkossa olevalla Johannes Messeniuksen muotokuvalla on oikeastaan kahden eri aikakauden kaulukset päällekkäin.
Tämä on paljastunut teosta tutkittaessa. Kun muoti muuttui, turhamainen Messenius maalautti vanhanaikaiseksi käyneen myllynkivikauluksen päälle modernimmat pitsireunakaulukset.
Riitta Immosen suunnittelemia kauluksia sekä kauluksia museon omista kokoelmista esillä Pohjois-Pohjanmaan museossa 24.8. saakka.