Helsingin Marttilassa sijaitsevan rintamamiestalon yläkerta on yhdistelmä tutkijankammiota ja kotistudiota.
Kirjallisuustieteen teosten sekä kitaroiden, vahvistimien, mikrofonien ynnä muiden musiikin tekemiseen ja tallentamiseen liittyvien laitteiden joukosta pistää silmään aparaatti, joka ei oikein tunnu kuuluvan kuvioon.
– Tämä on nyt se minun elinkumppanini. Siihen asti, kunnes saan uuden munuaisen.
Kirjallisuuden professori Kuisma Korhonen, 53, osoittaa huoneen nurkassa olevaa kotidialyysilaitetta, joka on rahdattu asunnon yläkertaan sekä kytketty sähkö- ja vesiliitäntöihin edellisellä viikolla.
Yhtään hoitoa Korhonen ei ole vielä ehtinyt kotonaan tehdä, mutta hän on opetellut laitteen käyttöä syksyn ajan Meilahden sairaalassa.
Korhonen tietää, mitä tuleman pitää. Esimerkiksi yksittäisen ”hoitoistunnon” valmisteluihin pitää varata aikaa yli puoli tuntia.
– Isoin homma on valmistelussa, ja sitten piikittämisessä. Neulat pyrin pistämään näihin kahteen reikään, Korhonen näyttää vasenta käsivarttaan.
Alkuvalmisteluista suoriuduttuaan Korhonen voi istahtaa tuoliin, jonka hän on ostanut hoitojaksojaan varten.
Kahdesta neljään tuntia kestävän istunnon aikana dialyysilaitteen veripumppu kierrättää Korhosen verta toiseen neulaan yhdistettyä letkua pitkin laitteen suodattimeen, josta puhdistettu veri palaa toisen letkuston ja toisen neulan kautta takaisin hänen kehoonsa.
– Välillä sitä on niin väsynyt, että istunnon aikana mieluiten vain nukkuu. Tai sitten kuuntelee musiikkia tai lukee jotain, Korhonen kertoo.
Viimeksi on tullut kuunneltua suosikkibändin Pink Floydin tuotanto kokonaisuudessaan, ”ties monettako kertaa elämässä”, sekä edettyä Karl Ove Knausgårdin kuusiosaisessa romaanisarjassa kakkososaan.
Sairauslomastaan huolimatta Korhonen on ollut välillä kiinni myös työasioissa eli kirjoitellut ja korjaillut aiemmin tekemäänsä tutkimusartikkelia.
Mutta hyvin usein – eli aina kun vain on letkuissa kiinni ollessaankin jaksanut – Korhonen on miksannut ensimmäisen soololevynsä kappaleita.
– Läppäri ja kuulokkeet ovat kulkeneet helposti mukana myös sairaalassa.
Musiikki ylipäätään on ollut paras vaihtoehto.
– Se vie ajatukset totaalisesti pois näistä hoidoista.
Oulun yliopistossa pian kymmenen vuotta kirjallisuuden professorina toiminut Kuisma Korhonen on tehnyt musiikkia vuosikymmenten ajan, ja soololevy on ollut haaveena pitkään.
Lopullisen sysäyksen levyn tekoon Korhonen sai pysähdyttyään miettimään elämän perusasioita. Pysäyttäjänä oli tieto munuaissairauden etenemisestä.
Artistinimellä Kuis? tehty ja tyylisuunnaltaan ”psykofolkia” edustava eli varhaisen Pink Floydin psykedeliaa ja uudemman polven suomalaista laulaja-lauluntekijämusiikkia keskenään risteyttävä albumi ilmestyy joulukuun alussa.
Taiteilijanimi on syntynyt ”oman nimen lyhentämismetodilla” – vähän samaan tapaan kuin laulaja-lauluntekijä Laura Naukkarisella, joka tunnetaan musiikkipiireissä nimellä Lau Nau.
Lisäksi nimi kertoo tekijänsä uteliaasta suhteesta maailmaan sekä tämän halusta kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä ja ennakko-oletuksia.
– Elämässä kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, Korhonen hymähtää.
– Olisi tärkeää pystyä pitämään itsensä avoimena, ja tämä pätee myös ihmissuhteissa. Että ei esimerkiksi ryhdy ottamaan toisia ihmisiä annettuina.
Levyn kappaleet kahta lukuun ottamatta ovat syntyneet viimeksi kuluneen vuoden aikana. Ne kaksi poikkeusta taas ovat peräisin 1990-luvulta, jolloin Korhonen kirjoitti väitöskirjaansa Pariisissa ja syventyi 1500-luvulla eläneen skeptikko-humanisti Michel de Montaignen ajatteluun.
Albumin kappaleita kootessaan Korhonen huomasi tekevänsä teemallista kokonaisuutta.
– Levylle valikoituneet kappaleet puhuvat kaikki jollain lailla elämän epävarmuudesta yhä kaoottisemmaksi muuttuvassa maailmassa. Ja jossain vaiheessa huomasin, että olen minä myös tätä omaa elämäntilannettani työstänyt.
Korhonen halusi tehdä soololevynsä mahdollisimman pitkälle omin päin kappaleiden kirjoittamisesta ja soittamisesta niiden tallentamiseen ja miksaukseen saakka. Vähän samalla tavalla kuin Jukka Nousiainen, yksi uudemman polven musiikintekijöistä, josta Korhonen mainitsee viime vuosina innostuneensa.
– Suurin motiivi on ollut halu opetella uusia taitoja itselleni.
Samalla tavalla omin päin opettelemalla hänestä on tullut aikoinaan myös multi-instrumentalisti.
– Poikkihuilu on ainoa, jota varten olen koskaan käynyt soittotunneilla, Korhonen paljastaa ja lisää kiinnostuneensa kyseisestä soittimesta teini-iässä Jethro Tullin ansiosta.
Soololevyn ainokainen vieraileva artisti on espanjanvesikoira Pedro, jonka ulvahtelee yhden kappaleen alussa.
– Se taisi haluta siinä vaiheessa ulos, Korhonen naurahtaa.
Koira liittyy myös toiseen, albumin aloituskappaleeseen.
– Kappale syntyi, kun oli Pedron kanssa kävelyllä. Siinä vain tulivat ne ensimmäiset säkeistöt: Ei ole aika yöhön vajota / vaikka ympäriltä hajota / uhkaa tuttu maailma / kadota lapsuuden maisema (...)
Perinnöllinen sairaus, polykystinen munuaistauti diagnosoitiin Korhoselta parikymmentä vuotta sitten.
Vaikka hän ehti tottua ajatukseen, mitä jonain päivänä olisi edessä, hoitojen aloitusajankohta tuli silti yllätyksenä.
Korhonen jäi viime keväänä virkavapaalle voidakseen keskittyä levyntekemiseen.
– Vielä kesällä tunsin itseni hyväkuntoiseksi ja oletin, että palaisin syksyllä yliopistolle.
Toisin kävi. Lääkärin mielestä dialyysihoidot täytyi aloittaa mitä pikimmin. Lisäksi Korhoselle piti tehdä munuaisen poistoleikkaus.
Haastattelun tekemisen jälkeen Korhonen saa tietää päässeensä munuaisensiirtoa odottavien listalle. Myös ensimmäinen kotidialyysi on sujunut hyvin.
Siirtoleikkaukseen Korhonen pääsee, kunhan löytyy omaan veriryhmään ja kudostyyppiin sopiva elin.
– Keskimäärin odotusaika on parisen vuotta.
Elämä dialyysilaitteen varassa vaatii omanlaistaan suunnittelua – mutta elämä jatkuu.
Korhosella on tarkoitus palata hoitamaan professuuriaan Oulun yliopistoon ensi vuoden alussa. Sitä ennen hän aikoo päästä keikoille sekä kelttivaikutteista rockia soittavan Redhill Ratsin riveissä että sooloartistina.
Kuisma Korhonen
Filosofian tohtori, kirjallisuuden professori Oulun yliopistossa, dosentti Helsingin yliopistossa. Esseisti, kirjallisuuskriitikko, muusikko.
Syntynyt Jyväskylässä 29.12.1964. Asuu Helsingissä.
Kirjoittanut kirjat Textual Friendship (Humanity Books 2006) ja Lukijoiden yhteisö (Avain 2011). Kirjoittanut ja toimittanut useita tutkimusteoksia ja -artikkeleita suomeksi, englanniksi ja ranskaksi, julkaisuja on käännetty lisäksi saksaksi, venäjäksi, espanjaksi, norjaksi ja hepreaksi.
On mukana useissa alansa kansainvälisissä tutkimusyhteisöissä, on toiminut tutkijana kahteen otteeseen myös Ranskassa.
Musiikillisia herättäjiä muun muassa Syd Barrettin aikainen Pink Floyd ja Tuomari Nurmio.
Teki ensimmäiset kappaleensa lukioikäisenä.
1990-luvulla teki sävellyksiä Nuoren Voiman runoilijoiden eli kirjallisuusjärjestö Nuoren Voiman Liiton ”epävirallisen lavarunousryhmän” esityksiin. Eri puolilla maata kierrelleessä ryhmässä olivat mukana Korhosen lisäksi yleensä Jyrki Kiiskinen, Jukka Koskelainen, Tomi Kontio ja Riina Katajavuori.
Ollut vuosituhannen vaihteesta lähtien mukana kelttivaikutteista rockia soittavassa helsinkiläisessä Redhill Rats -yhtyeessä. Yhtye valmistelee parhaillaan neljättä albumiaan.
On musisoinut viime vuosina lisäksi esimerkiksi trubaduurikeikoilla Oulussa ja esittänyt V.A. Koskenniemen runoihin säveltämiään lauluja.
Ensimmäinen sooloalbumi ilmestyy 7. joulukuuta.
Perheessä vaimo, kolme poikaa ja koira.
Harrastaa sulkapalloa ja sählyä.
