Mün­che­nin petos kum­mit­te­lee jälleen

"Maksan Ranskan puolesta edes kapean siivun siitä äärettömän petoksen velasta, joka syntyi Münchenissä syyskuun 30. päivänä 1938", totesi kirjailija Georges-Marc Benamou Prahassa esitellessään uutuuskirjaa Münchenin kummitus.

"Maksan Ranskan puolesta edes kapean siivun siitä äärettömän petoksen velasta, joka syntyi Münchenissä syyskuun 30. päivänä 1938", totesi kirjailija Georges-Marc Benamou Prahassa esitellessään uutuuskirjaa Münchenin kummitus.

"Ranskan poliittisesta väittelystä tuskin löytyy pahempaa haukkumasanaa kuin müncheniläisyys", vakuutti Benamou. Hän tunnusti, että Ranskassa ja Britanniassa kirja torjutaan. Ihmiset häpeävät palata vaiettuihin päiviin, jotka asiallisesti synnyttivät toisen maailmansodan, arvelee kirjailija.

Amerikantshekkiläinen Oscar-ohjaaja Milos Forman kuitenkin näkee kirjan herätteeksi käsitellä länsivaltojen myöntyväisyyspolitiikan, "appeasementin", ulottuvuuksia. Ex-presidentti Vaclav Havel auttaa häntä käsikirjoituksessa.

Tshekissä ja Slovakiassa 70 vuoden takainen Münchenin petos ja sanelusopimus pysyvät historian verilihalla.

Mitä sitten tapahtui? Adolf Hitlerin ja natsipuolueen noustua valtaan 1933 Saksa yhdisti vähitellen naapurimaiden saksalaisia hakaristin suojiin (Saarin alue, Itävalta). Lopulta Münchenissä 1938 länsi avasi liittolaisensa Tshekkoslovakian tahdon vastaisesti Hitlerille portit itään, uuteen "elintilaan". Samalla länsi luovutti Hitlerille "Euroopan asepajan" ja maan armeijan ensiluokkaisen kaluston.

Saksan Hitlerin ja Italian Benito Mussolinin vieraina Ranskan Edouard Daladier ja Ison-Britannian Neville Chamberlain myöntyivät moraalisesti siihen, että demokraattisen Tshekkoslovakian on luovutettava saksalaisen veren ja yli-ihmisrotuoppien nimiin vannovalle diktatuurille omat historialliset, niin sanonut sudeettisaksalaiset alueensa.

Tshekkoslovakian edustajia Hitler ei edes päästänyt neuvotteluihin.

Tämän pahaenteisen kokemuksen tshekit kiteyttivät lauseeksi: Meistä päätetään meitä kuulematta. Moni tutkija katsoo Münchenin petoksen asiallisesti jo aloittaneen toisen maailmansodan, vaikka se sai ilmiasun vasta 1.9.1939 natsien hyökättyä Puolaan.

Kun München osoitti länsivaltojen lopullisesti luopuneen Neuvostoliiton esittämistä kollektiivien turvallisuuden järjestelyistä, myös Josif Stalin arvioi tilanteet uudelleen. Müncheniä tuntematta ei voi käsittää Saksan ja Neuvostoliiton ulkoministerien elokuussa 1939 allekirjoittaman Molotov-Ribbentrop -sopimuksen syntyä.

Tshekkoslovakialaisille München oli isku vasten kasvoja. Liikekannalle komennettu armeija oli valmiina taisteluun, mutta presidentti Edvard Benes valitsi toisin: hän piti sanelua yksipuolisena ultimatumina, ja siirtyi ulkomaille johtamaan demokraattista pakolaishallitusta niin sanottujen Benesin dekreettien turvin.

"Antautuminen" jäyti kansan moraalista selkärankaa, mutta mahdollisti Tshekkoslovakian paluun omiin historiallisiin rajoihinsa voittajavaltioiden rinnalle.

Lännen petos 1938 vaikutti olennaisesti siihen, että tshekit 1946--1948 äänestivät kommunistit suurimmaksi puolueeksi vaalivoittoon. Saksa mitätöi Münchenin sopimuksen 1973. Maan oikeusjärjestyksessä se on kuitenkin edelleen kiistanalainen.

Ilmoita asiavirheestä