Pitkille, kauniille ja erityisesti älykkäille naisopiskelijoille on löytynyt kasvavaa kysyntää Yhdysvaltain huippuyliopistojen kampuksilla. Tai tarkemmin ottaen heidän munasoluilleen.
Yalen, Berkeleyn, Harvardin ja monien muiden parhaina pidettyjen amerikkalaisten yliopistojen lehdet, ilmoitustaulut ja verkkosivut ovat nykyään väärällään ilmoituksia, joilla munasolubisnekseen erikoistuneet yritykset värväävät naisopiskelijoita munasolujen luovutukseen. Solut päätyvät lapsettomuudesta kärsivien maksukykyisten amerikkalaispariskuntien hedelmällisyyshoitoihin.
Esimerkiksi suositulla craigslist.com-nettisivulla julkaistaan tyypillisesti noin 150 uutta munasolujen luovuttajaa hakevaa ilmoitusta päivittäin. Kalifornialaisen Berkeleyn yliopiston opiskelijoiden The Daily Californian --lehdessä munasolujen ostoilmoitusten määrä on parhaimmillaan ylittänyt jo asuntojen hakijoiden ilmoitusten määrät.
Munasolujen luovuttajiksi haluavien naisten on läpäistävä lääkärintarkastuksen ja suvun mahdollisten sairauksien kartoituksen lisäksi psykologiset testit, joiden tuloksia agentuurit käyttävät markkinoidessaan kunkin luovuttajan munasoluja potentiaalisille asiakkaille.
Mitä kauniimpi ja älykkäämpi luovuttaja on, sitä enemmän soluista maksetaan rahaa. Parhaina pidetyille luovuttajille maksetaan yhdestä luovutuksesta jopa 30 000 dollaria joskin keskihinnan arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 10 000 dollarin eli suunnilleen 8 000 euron pinnassa.
Munasolukauppaa ei tällä hetkellä säädellä juuri lainkaan Yhdysvalloissa ja sen kasvaminen on saanut liikkeelle myös ne, jotka pohtivat toiminnan etiikkaa ja mahdollisia terveyshaittoja munasoluja antaville naisille.
"Kysymyshän on lapsikaupan yhdestä muodosta", määrittelee Harvard Business Schoolin professori Debora Spar vastikään julkaistussa kirjassaan "The Baby Business".
Kokonaisuudessaan hedelmöityshoitoihin liittyviä munasoluja arvioidaan myytävän Yhdysvalloissa tällä hetkellä noin kolmen miljardin dollarin eli noin 2,4 miljardin euron arvosta.
Professori Spar on vaatinut kansallista keskustelua siitä, pitäisikö munasolujen kauppaa säädellä. Hänen mukaansa niitä välittävien yritysten liiketoiminta on pahimmillaan raakaa rahastusta, jossa lisäksi harjoitetaan avointa rodunjalostusta.
Tyypilliset luovuttajat ovat 18-30-vuotiaista opiskelijoita jotka vastaavat munasolujen kauppaa käyvien agentuurien ilmoituksiin rahoittaakseen opintonsa. Huippuyliopistojen lukukausimaksut nousevat helposti 30--40 000 dollariin vuodessa.
Hyväksytyille luovuttajille annetaan noin kuukauden ajan ennen luovutusta hormonitoimintaa kiihdyttäviä lääkkeitä ja varsinainen luovutus tapahtuu nukutuksessa tarkoitukseen suunnitellun neulan avulla.
Professori Spar ei ole ainoa, joka on kyseenalaistanut Yhdysvalloissa rehottavan munasolukaupan. Arizonan osavaltio on parhaillaan valmistelemassa lakia, joka kieltäisi kokonaan rahallisten korvausten maksamisen munasolujen luovutuksista.
Lakia ajavan osavaltiosenaattorin, republikaanien Bob Stumbin mukaan nykyinen käytäntö ajaa rahavaikeuksiin joutuneita opiskelijoita turhiin lääketieteellisiin riskeihin näiden yrittäessä rahoittaa elämäänsä. Samantapaista, rahakorvauksia rajoittavaa lainsäädäntöä Kaliforniaan on vaatinut demokraattisenaattori Deborah Ortiz, jonka mukaan hedelmällisyysklinikoiden lääkärit olisi velvoitettava kertomaan luovuttajille toimenpiteeseen liittyvistä lääketieteellisistä riskeistä.