Hikiset tuokiokuvat menneeltä kesältä piirtyvät Kreikkaan ja ruokaravintolaan siellä.
Alkupalaksi pitää saada kreikkalaista salaattia, joka on vuorattu liki lautasen kokoisella fetalaatalla. Juustokimpaleen alta paljastuvat mehukkaat ja runsaassa oliiviöljyssä kylpevät vihannekset.
Viereen voi tilata annoksen tsatsikia - jogurtin, kurkun, valkosipulin ja oliiviöljyn sekoitusta. Sitä voi levitellä tuoreelle leivälle.
Salaattien kanssa kulkee hyvin paikallinen Mythos-olut.
Pääruoan ykkösvaihtoehto on ehdottomasti lammas.
Lämpimän ruuan kanssa maistellaan punaista viiniä, jota Kreikassa saa monentasoista.
Talon viini maistuu yleensä liikaa marjamehulta.
Jos budjettia taskussa riittää, kannattaa ostaa pullo tummaa ja vankkaa punaviiniä, jonka rypäleet eivät välttämättä tule Kreikasta. Kreikkalaisilta kun ei oikein löydy hyviä viinejä.
Kunnon aterian aikana tai tuhdin ruokailun päälle, mukavassa seurassa, sopii kulaus ouzoa.
Ouzohan on aniksista kreikkalaista viinaa, joka valmistetaan rypäletisleistä. Kun ouzoon kaataa vettä, kirkas juoma muuttuu valkeaksi.
Suomalaisen metsäläisen suorittajasielu heltyy sallivaksi kreikkalaisen sinisen taivaan alla.
Turkoosi meri rantaravintolan vieressä hukuttaa pahat, katkerat ja kateelliset ajatukset.
On lupa nauttia lämpimästä, maukkaasta ruuasta ja juomasta. On lupa pysähtyä. On lupa olla katsomatta kelloa.
Joka ilta huomio kiinnittyy kreikkalaisiin, jotka tulevat arkisinkin syömään isolla joukolla. Ihmeellisen usein mukana on ilmiselvästi isovanhemmat, vanhemmat ja pienet lapset. Nuorimmat nukkuvat vaunuissa, vaikka kello lähentelee puoltayötä.
Tuollakin yksi isoisä syö yhdessä noin viisivuotiaan tytön kanssa. Tyttö ruokailee rauhallisesti, mutta elehtii ja juttelee vilkkaasti pappansa kanssa.
Täyden ravintolan omistaja jaksaa kiinnostua myös turisteista, vaikka juoksee koko helteisen illan edestakaisin.
Mies istahtaa hetkeksi pöytään, kyselee englannin perussanoilla, mistä punaiseksi auringossa palaneet matkailijat tulevat. Suomalainen ja kreikkalainen mielenlaatu kohtaavat heti.
"Miten talouslama näkyy?" -kysymys johtaa huokailujen tulvaan. Kädet heiluvat, puhe pulppuaa. Ja vaikka ravintola on tupaten täynnä, ravintoloitsija jaksaa valittaa bisneksen heikkoutta. Hinnat ovat nousseet, turisteja käy aikaisempaa vähemmän eivätkä tulijat suostu maksamaan entiseen malliin.
Toinen tuokiokuva välähtää Venäjälle, sikäläisittäin keskikokoiseen pohjoisen kaupunkiin.
Puolen päivän lounashetki osuu koulujen aloituspäivään. Jokainen lounasravintola kuhisee alakoululaisia äiteineen. Tytöt on puettu mekkoihin, hiuksissa isot valkeat rusetit. Pojat vilistävät tummissa pikkupuvuissaan, kravatit kauloissaan.
Viereisessä pöydässä, vastapäätä istuu noin 9-vuotias tummasilmäinen poika. Hän syö hyvällä ruokahalulla, haarukan ja veitsen kanssa tuhtia pihviä, silmät ja suu käyvät samalla isän ja luultavasti isoveljen suuntaan. Poika nauttii.
Koulun aloitus on näille lapsille suuri juhla. He pääsevät ruokaravintolaan.
Tuokiokuvat eivät liity hampurilaisketjuihin. Niissä ei ahdeta vatsan täytteeksi muoviin pakattua valmisruokaa, vaan syödään läheltä tuotuja tuoreita ruoka-aineita.
Tuokiokuvien tilanteet eivät tapahdu Suomessa, jossa nuoret ja heidän vanhempansa ryyppäävät eri paikoissa. Nuoret, jopa lapset hakevat vahvaa humalaa, mutta vielä vahvempaan ja typerämpään humalaan tulevat vanhemmat.
Olisiko aika ryhtyä syömään ja juomaan yhdessä? Mummot, papat, isät, äidit ja lapset.