Varsinainen ihmettely oli syntyä, kun mummonmökkiä oli kaupattu erään turhanpuhujan puheitten perusteella. Suupaltin puhe ei ollut kuulemma ihan selvää. Kielenkanta oli ollut löysällä.
Sillä kait oli ollut mielihalu olla huuliveikko. Velipuoli se ei ollut, kun ei ollut sellaista edes olemassa isoisällä.
Ei ollut kirkasotsainen kaupittelija. Miesmuistiin ei ollut tuommoista tapahtunut. Isoisä oli sananmukaisesti iso kooltaan. Hän oli sanonut heti poikkipuolisen mielipiteen myyntiasiasta.
Isoisän mielestä kielikello oli ollut oikea pyryharakka. Kauppamies oli tarjonnut käyntikorttia päivän päälle. Oli vielä kertonut olevansa teräsmies. Lieneekö ollut jonkun tutun sivupersoona, turhanpuhuja.
Mökki oli isoisän silmäterä. Joku kertoi nähneensä kaupittelijan, joka oli vetänyt suikka pääsä lonkkaa tienposkessa. Semmoselle pitäs panna pallo jalkaan, niin vauhti vähän hidastuisi.
Moneen sukupolveen ei ollut tuollaista tapahtunut. Aikaisemmin kukaan valopää ei ollut saanut isoisää sydänjuuria myöten pahoittamaan mieltään ennen tuota mökkikauppatapausta.
Isoisä oli allapäin tapahtuneesta ketkuilusta. Ei kuuna kullan valkeana ollut tapahtunut tuonkaltaista vilunkia aiemmin.
Illan mittaan kuulopuheitten perusteella joku puheenpitäjä oli välikäsien kautta ollut helppoheikkinä. Joku nokkamies oli myös sotkeutunut jonku möhömahan kanssa asiaan.
Ei ollut herrasmies eikä suoraselkäinen, saatikka pystyrintainen siloposki.
Oli ollut kuulema partajooseppi, ja oli kehunut olevansa lautamies. Liekö ennenkin ollut juoksupoikana tai kauppaajana jonku vääräleuan porukassa. Saattoi olla vain joku tuulitukka siloposki, joka juoksujalkaa meni korvat höröllä jonku irvileuan koukkuun.
Sivuseikkana voi olettaa sen olleen joku rivimies, kovakorvainen pattipolvi, luuviulu, joka oli puhekielellä sanottuna monipolvinen kevytkenkäinen pitkäkyntinen. Liekö sillä ollut edes värisilmää, kun mökin oli sanottu olevan punainen, vaikka se oli harmaa.
Mummokin oli ollut tietämätön asiasta. Sanoi olleensa aivopesty hymynaama.
Taisi olla arkajalka jänishousu se liukaskielinen kaupittelija, kun ei ollut rohjennut tulla näytille. Välimies yritti hoitaa asiaa, mutta onnenonkijan vehkeily jäi yritykseksi.
Sivuseikkana voin sanoa, että joku säihkysääri, sinipiika, simasuu oli ottanut niskalenkin kaupustelijasta. Oliko ollut sellainen hepsankeikka hännystelijä onnenonkijan porukassa.
Ei nähty ristinsielua sitten kun mökkikauppaa peruttiin. Ei tarvittu ovimikkoa eikä tippaiitaa, kun asia ratkesi isoisälle onnistuneesti ja kunniallisesti.
Kerttu Laukka
Oulunsalo