Samaan mitaliin voi olla sekä pettynyt että tyytyväinen: pronssin kauneus riippuu sen kantajasta.
Suomen parivaljakosta Aino-Kaisa Saarinen oli kilpailun jälkeen ikionnellinen, Virpi Kuitusen tunnelmat sen sijaan olivat ristiriitaisemmat. Se ei estänyt Kuitusta kannustamasta Saarista myös kisan jälkeen.
"Nyt voit viedä mitalin mummille nähtäväksi", Kuitunen totesi joukkuetoverilleen.
Saarisen 86-vuotias isoäiti on Orimattilassa vanhainkodissa. Hiihtäjä kävi joulukuussa katsomassa mummiaan ja lupasi tuoda mitalin nähtäväksi.
"Mummi on aika dementoitunut, eikä hän oikein tunnista minua. Kun kerroin tuovani mitalin, hän jotenkin tajusi asian ja näpelöi kaulassani roikkunutta avainnippua. Kauhean kiva mennä näyttämään tätä mitalia", Saarinen purskahti itkuun.
Torinon olympiamitali on iso pala, jossa on reikä keskellä.
"Minusta tämä on hieno - ja tosi painava. Saan nyt hipelöidä tätä tämän päivän ajan. Ja kyllä näitä haluaa jo täällä lisää. Aion taistella mitalista myös torstain perinteisellä kympillä", Saarinen innostui.
27-vuotias Saarinen on noussut huipulle hitaasti kiiruhtaen.
"Kestävyysurheilijan on tehtävä pitkään töitä. Olen kauan metsästänyt ja halunnut mitalia. Aikaisemmin en ollut valmis ottamaan sitä, nyt olin sitä sekä henkisesti että fyysisesti."
Kuitusella
huono päivä
Suomea pidettiin yhtenä suurimmista kultamitaliehdokkaista, mutta loppusuoralla Ruotsin Lina Andersson ja Kanadan Beckie Scott olivat Kuitusta vahvempia.
Kuitusen pronssimitaliin jäi laimeampi maku kuin Saarisen vastaavaan.
"Minulla oli todella huono päivä, onneksi Aikku (Saarinen) pelasti meidät. Lihaksistoni oli tosi löysä jo eilen, vaikka tein kovan harjoituksen. Ehkä olisi sittenkin pitänyt olla yksi startti Davosin maailmancupin jälkeen. Kova harjoitus ei ole sama kuin kilpailu", Kuitunen mietti.
Kuitunen hävisi esimerkiksi Scottille kisan kolmen lenkin aikana yhteensä 6,4 sekuntia.
"Kaikkeni tein, mutta en enää löytänyt paukkuja loppusuoralle. Ihan hieno päivä, mutta parempikin olisi voinut olla."
Saarinen sen sijaan sanoi olleensa elämänsä parhaassa iskussa parisprintin aikana.
"En ole koskaan hiihtänyt niin kovaa ja sellaisessa hurmoksessa kuin viimeisellä osuudella. Yhtään pidemmälle en olisi jaksanut. Ilman Virpiä emme kuitenkaan olisi saanut mitalia, hän taisteli loppuun asti."
Ruotsalaisten unelmapäivä
Ruotsin 18 vuoden kullaton putki olympialaisten maastohiihdossa pamahti kerralla poikki. Naisten joukkue Lina Andersson-Anna Dahlberg otti kultaa ja heti perään miehet tekivät saman.
Ruotsalaiset hiihtivät taktisesti kypsän aamupäivän. Alkuerässä ruotsittaret säästelivät voimiaan ja passailivat finaalissa ykköspaikan takana.
"En uskonut kultaan vasta kuin maaliviivalla, koska olin todella väsynyt viimeisen 50 metrin aikana. Pelkäsin, että olin aloittanut kirin liian aikaisin", Pohjois-Ruotsin Malmivaarasta kotoisin oleva Andersson kertasi.
Kanadan kisassa oli dramatiikkaa, sillä Sara Renner katkaisi sauvansa toisella osuudellaan. Hän sai kuitenkin ladun varrella seisseeltä norjalaisvalmentajalta nopeasti uuden sauvan.
Pitkästä aikaa
mitalin makuun
Suomen maastohiihdolle mitali oli ensimmäinen olympialaisissa sitten Naganon vuoden 1998 kisojen. Naisten edellinen mitali tuli Lillehammerissa 1994, kun Marja-Liisa Kirvesniemi otti jäähyväiskisoissaan kaksi pronssia.
Naisten valmentaja Ismo Hämäläinen riemuitsi mitalista, mutta myönsi odotusten olleen vieläkin kovemmat.
"Mitalitavoite täyttyi, mutta väri oli väärä. Joukkue oli kokonaisuudessaan hyvä ja Aino-Kaisa aivan huippulyönnissä", Hämäläinen tiivisti.
Sekä Saarinen että Kuitunen ovat ensimmäisissä olympialaisissaan.
"Ensimmäiset kisat, ensimmäinen startti ja heti mitali. Ei paljon paremmin olisi voinut alkaa - paitsi tietenkin voittamalla", Saarinen naurahti.