Maailman suuret uutisaiheet tulevat hetkessä lähemmäksi, jos niiden tapahtumapaikat ovat itselle edes hiukan tuttuja. Moni suomalainen aurinkomatkailija on siksi lukenut tarkasti jutut Thaimaan kriisistä ja turistipoloista Bangkokin lentoasemilla. Itselleni samoin kävi Mumbain verilöylyn kohdalla.
Terroristien pääkohteisiin kuulunut Taj Mahal -hotelli tuli tutuksi presidentti Martti Ahtisaaren valtiovierailulla vuoden 1996 marraskuussa. Kyse oli presidentin niin sanotuista vienninedistämismatkoista. Silloin vielä harva piti Intiaa kiinnostavana tulevaisuuden kauppakumppanina.
Viimeviikkoinen hyökkäys Taj Mahaliin oli tappamista tappamisen vuoksi, mutta samalla se tuntui yli satavuotiaan arvorakennuksen häpäisyltä.
Iskukohteisiin niin ikään kuuluneeseen Cafe Leopoldiin mumbailainen taksikuski vei ryhmämme viime helmikuussa. Turistipaikka toki, mutta ruoka oli hyvää ja palvelu oli tungoksen keskelläkin kohteliasta. Lähtiessä tarjoilija juoksi perään kadulle ja ojensi passini, joka oli luiskahtanut laukusta pöydän alle.
Mieleenkään ei tullut, että kahvilan hyväntuulisessa hälinässä olisi pitänyt kantaa huolta omasta turvallisuudesta. Tuskin se tuli niilläkään, jotka istuivat Leopoldissa viime keskiviikkona. Paikalla olleet viitisenkymmentä asiakasta olivat helppo kohde kahdelle reppureissaajan näköiselle tappajalle. Henkilökunnasta kuoli kaksi, toinen ottaessaan tilausta vastaan asiakkailta. En tiedä, kuoliko se tarjoilija, joka hoiti meidän pöytäämme, tai se, joka huomasi passini ja pelasti minut edessä olevilta vaikeuksilta.
Mumbai eli entinen Bombay on Intian talouden pääkaupunki ja muutenkin maansa kaupunkien joukossa erikoistapaus. Asukkaita on lähes 20 miljoonaa, mikä tekee siitä koko niemimaan suurimman väestönkeskittymän. Kaupungissa asuu paljon intialaisittain vaurasta väkeä, mutta siellä on myös Aasian suurin slummi Dharavi. Usean miljoonan asukkaan hökkelivyöhyke sijaitsee kansainvälisen lentoaseman vierellä metalliaidan takana mutta näkyy kentältä nousevista ja sille laskeutuvista jättiläiskoneista. Vaurauden ja kurjuuden raja on kentän laidalla maailman jyrkimpiä.
Mumbai on Intian kansainvälisin kaupunki, johon jälkensä ovat jättäneet Portugalin ja Britannian siirtomaa-aika. Kaupunki on monikielinen ja moniuskontoinen. Hindujen ja muslimien osuus on pienempi kuin maassa keskimäärin. Vähemmistöuskonnoille on kaupungissa ollut enemmän tilaa kuin monessa muussa Intian kaupungissa.
Mumbaissa on esimerkiksi vanha persialaisperäinen väestönosa, jolla on kokoansa paljon suurempi sija kaupungin liike-elämässä. Osa tästä ryhmästä tunnustaa parsilaista eli zarathustralaista uskoa.
Uskonnon kannattajat eivät hautaa tai polta ruumiitaan taikka työnnä niitä virtaan, mitä sitäkin Intiassa tehdään. Näin siksi, että zarathustralaiset pitävät maata, tulta ja vettä pyhinä. Niinpä kuolleet jätetään kaupungissa sijaitseviin "hiljaisuuden torneihin". Niiden huipulla ruumiiden hävityksestä huolehtivat haaskalinnut. Torneja ei Mumbain kaduille näy, mutta niiden sijainnin voi päätellä kaartelevien petolintujen keskittymistä.
Zarathustralaisiin kuuluu myös Taj Mahal -hotellin omistaja Ratan Tata, Mumbaissa päämajaansa pitävän maan suurimman yksityisyrityksen Tata Groupin päämies.Yhtiön nimi on alkanut tulla maailmalla tutuksi. Tämän vuoden alussa konserniin kuuluva Tata Motors julkisti suurella kohulla maailman halvimman auton Nanon ja ilmoitti sitten ostaneensa Jaguarin että Land Roverin.
Iranilaissukuun kuuluu myös Cafe Leopoldin omistaja muttei zarathustralaisiin vaan muslimeihin. Edes yrittäjän "oikea" usko ei pelastanut kahvilaa ja sen asiakkaita, kun saman uskonnon fanaatikot veivät asiaansa eteenpäin luodein ja käsikranaatein.
Vielä Ahtisaaren matkan aikaan Mumbai ja koko Intia olivat suomalaisille äärimmäistä eksotiikkaa ja suurta tuntematonta. Ensi kertaa maahan saapuvalle kulttuurisokki tapaa vieläkin olla kova. Jos väentungos aiheuttaa pakokauhun tai hyperventilaation, kannattaa valita matkakohteeksi vaikkapa Kanaria.
Ahtisaaren 12 vuoden takaisen matkan jälkeen Intia on avautunut suomalaisillekin uudella tavalla. Parin viime vuoden aikana vauhti on vain kiihtynyt, kiitos Finnairin New Delhiin ja Mumbaihin avaamien reittien. Suomalaisia Mumbain-kävijöitä on jo kymmeniätuhansia.
Mumbai ei koskaan tule suomalaisille yhtä läheiseksi kuin vaikkapa Lontoo, Pariisi tai Rooma. Mutta jos terrori-iskut eivät saa jatkoa, Mumbaista voi tulla Suomelle tärkeämpi kuin New York tai Tokio. Kannattaa muistaa, että parinkymmenen vuoden päästä Intia on maailman väkirikkain valtio ja että monista vaikeuksista huolimatta maan vaurastuminen on lähtenyt liikkeelle.
Intian kaukaisuuskin on suhteellinen juttu. Oulusta Mumbaihin on sama matka kuin Oulusta Kanarialle. Cafe Leopoldkin avasi ovensa uudelleen jo sunnuntaina.