Ylitorniolaissyntyinen kirjailija ja arvoituksellinen taiteen moniottelija Rosa Liksom löytää yhden suurista kirjailijaesikuvistaan läheltä, naapurikunnasta Pellosta. Siellä eli ja työskenteli lyhyen, kiihkeän kauden Timo K. Mukka, "Strindbergin ja Dostojevskin tasoinen kirjailija".
"Olen saavuttanut päämääräni, jos pystyn omalla kirjallisella työlläni 10 prosenttiin siitä, mitä Timo K. Mukka saavutti. Nyt olen neljässä prosentissa ja luulen että potentiaalia on vähän parempaan. Toivotaan ainakin", Liksom sanoo.
Hyväntuulinen Liksom vastailee torstaina toimittajien kysymyksiin Aineen taidemuseon kahviossa rennosti ja nauraa räväkästi vastauksiensa päälle. Mikään ei viittaa siihen, että tämä nainen karttelisi julkisuutta, mutta näin on ollut koko hänen uransa ajan.
Liksom on muistinsa mukaan ensimmäistä kertaa näyttelyinfossa, vaikka näyttelyitä on kertynyt pitkä lista. "Kuvittelin että tänne tulee kaks tyyppiä, mutta tulikin aika monta."
Liksom on Kalottjazz & Blues -festivaalin vuoden jazztaiteilija ja hän on tullut Tornioon avaamaan näyttelyään, joka on kasattu kolmesta, "varmaan neljästäkin" eri näyttelystä. Mutta tämä ripustus on uniikki ja tyypillisen liksomainen: epäsovinnaisesti sumputettu ja paljon tyhjää tilaa ympärillä.
Raskas sarja
odottaa
Liksom ei koskaan tavannut Mukkaa, mutta hänen tuotantonsa on purrut. Mukan 19-vuotiaana julkaisema esikoinen Maa on syntinen laulu on kirja, jota on "vaikea vetää paremmaksi".
"Koko hänen tuotantonsa on minulle täysin käsittämätön. Miten alle 40-vuotias pystyy sellaista kirjoittamaan. Välillä epäilenkin, onko hän ne itse kirjoittanut", Liksom ylistää.
Mukkaan on isketty kuoleman ja seksuaalisuuden leima, mutta niihin ei Liksom häntä supistaisi. "Hänen tuotantonsa kattaa koko elämän kirjon. Käsittämättömän hyvä kirjailija." Kirjallisuuden ystävälle maailma on paratiisi, sillä se on täynnä loistavia kirjailijoita. "Onneksi."
Ensimmäisen kirjansa, Yhden yön pysäkki, vuonna 1985 julkaissut Rosa Liksom, 47, katsoo, ettei ole kirjailijana yltänyt vielä mihinkään.
Hän arvelee, että täytyy elää tämä 40 ennen kuin voi aloittaa todellisen raskaan sarjan kirjoittamisen. Ikä tuo kokemusta ja periaatteessa näkemystäkin, mille rakentaa.
Aikanaan intohimoisesti kaikkea yhtä aikaa ja jatkuvasti tehnyt Liksom on iän myötä tasoittunut ja muuttunut järjestelmälliseksi. Hän keskittyy nykyään yhteen asiaan kerrallaan.
Uusi kirja on valmis, mutta kirjailija ei ole siihen vielä tyytyväinen. Yleiskielellä kirjoitettu teos saa todennäköisesti Liksomin äidinkielen, meänkielisen eli Tornionlaakson murteen asun.
Uusi kirja,
tuimempi tyyli
Uusi kirja tuo uuden tyylilajin. "Se ei ole mikään kiva kirja. Se on hyvin ikävää ja masentavaa luettavaa. Kirjoissani on ollut paljon naurettavaa, mutta enää ei naurata", Liksom mainostaa.
Meänkieli ei ole mikään myyntivaltti, mutta omimmalla kielellä ei lipsuta teennäisyyden puolelle. "Lukijamäärä tipahtaa 10 000:lla, mutta eihän määrä merkitse, vaan laatu", hän heittää.
Liksom on kääntänyt Kalervo Palsa -elokuvan käsikirjoituksen meänkielelle. Elokuvan tie on ollut puuttuvan rahoituksen vuoksi kuoppainen. Elokuvasäätiöltä on nyt saatu rahoitus, joten leffa myös tehtäneen, Liksom arvelee. Ohjaajana on Pekka Lehto.
"Käsikirjoitus on mainio, mutta mikään henkilökuva se ei Palsasta todellakaan ole", Palsan tuntenut ja hänen taidettaan arvostava Liksom sanoo.
Rosa Liksomin suhde pohjoiseen elää kielen kautta. Vanhempien kuoltua visiitit synnyinsijoille ovat vähentyneet, mutta lapsuus- ja nuoruusvuodet merkkasivat häneen varmuuden siitä, mistä pohjoisen elämässä on kysymys.
Monessa paikassa asunut ja maailmalla vaeltanut Liksom on havainnut, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. "Puimakone voi muuttua, mutta ihminen on pysynyt samana viimeiset 10 000 vuotta. Kun kuorrutus kaavitaan pois, esille tulevat samat asiat."